Ei järjen asia. Oysin korva- nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Timo Koskenkorva sai huomata, että järkiperusteista ei aina ole hyötyä.

Jokunen vuosi sitten vastaanotolleni tuli potilas nenäleikkausarvioon. Syynä oli häiritsevä molemminpuolinen nenän tukkoisuus.

Nenä oli kapea ja sisäänhengityksessä nenän sivussa olevat ylälateraalirustot pettivät ja sijainnillaan tukkivat nenää. Kyseessä oli rakennevika, valvulaari-insuffisienssi. Hoitona on tarjolla nenäleikkaus, jossa rustoja vedetään hieman ulospäin ja tuetaan asettamalla päälle pieni titaaninen ihonalainen implantti.

Juttelin potilaan kanssa pitkään. Kerroin tarkkaan toimenpiteestä sekä mahdollisista hyödyistä ja riskeistä.

Potilas pääsi leikkausjonoon, mutta sairastui melko pian sen jälkeen syöpään. Hän tuli uudelleen vastaanotolle parin vuoden kuluttua syöpähoitojen jälkeen. Keskustelimme jälleen operaatiosta.

Kyselin, kokiko potilas kaiken kokemansa rinnalla, että tukkoisuus on edelleen hoitoa vaativa vaiva. Hän kertoi edelleen haluavansa leikkaukseen.

Leikkaus sujui hyvin. Yllätyksekseni seuraavana aamuna potilas oli kuitenkin osastolla. Yleensä potilaat pääsevät samana päivänä pois. Hän oli itkuinen, järkyttynyt ja vihainen.

Potilas ei pystynyt sietämään ajatusta, että hänellä on jotain ylimääräistä kehossaan. Vaikka implantista oli puhuttu vielä leikkausaamunakin, se oli sokki. Hän oli pari päivää osastolla, ja juttelimme paljon. Arvelin, että alkujärkytyksen jälkeen tilanne helpottaisi. Sovimme, että potilas voi ottaa yhteyttä.

Potilas kävi aluksi parin viikon välein vastaanotolla juttelemassa ja myöhemmin kuukausittain. Leikkaustulos oli hyvä, nenän tukkoisuus oli helpottanut, eikä mitään komplikaatioita ollut. Lääkärin silmin kaikki oli hyvin.

Potilas koki kuitenkin implantin edelleen vaikeana. Hän myönsi, että taustalla oli elämän mullistuminen syövän vuoksi ja muitakin ongelmia. Implantti oli vain liikaa.

Loppujen lopuksi yhdeksän kuukauden jälkeen totesimme, että ainoa vaihtoehto on implantin poistaminen. Nenän tukkoisuus palautui, mutta potilas oli tyytyväisempi.

Tarina opetti, miten tärkeää on ennen leikkausta keskustella ja informoida potilasta. Lisäksi pitäisi selvittää todelliset syyt lääkäriin hakeutumiseen. Ehkä tässä osittain taustalla oli, että potilas kaipasi syöpähoitojen jälkeen säännöllistä lääkärikontaktia.

Aina ei ole keskusteluista huolimatta mahdollista päästä toisen ihmisen pään sisälle. Välillä lääkärin rationaalinen lähestymistapa ja käsitys ovat kaukana potilaan ajatusmaailmasta.

Seuraavan vaikean tapauksen kertoo työterveyslääkäri Riika Kellokoski Kuopiosta.