Elimistön tulehdustilalla on merkitystä otsalohkodementian taudinkulussa.

Tuoreen väitöskirjan mukaan osalla otsalohkodementiaa sairastavista potilaista voidaan todeta lisääntynyt tulehdusaktiivisuus taudin oireisessa alkuvaiheessa.

Lääketieteen kandidaatti Kasper Katiskon väitöstutkimuksessa havaittiin, että elimistön kiihtynyt tulehdustila, johon viittasivat tulehdusta lisäävien MCP-1- ja RANTES-sytokiinien kohonneet tasot sekä tulehdusta estävän IL-10-sytokiinin alentuneet tasot, oli yhteydessä parkinsonismioireisiin sekä nopeampaan muistin ja toimintakyvyn heikkenemiseen.

Tulehdus on siten yhteydessä vaikeampaan oirekuvaan ja nopeammin etenevään tautiin.

Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että tietyt autoimmuunisairaudet saattavat olla otsalohkodementiapotilailla yleisempiä. Yhteyden epäillään liittyvän liittyä immuunijärjestelmän kiihtyneeseen toimintaan.

Jo aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet taudin yhteyden autoimmuunisairauksiin, mutta Katiskon väitöstutkimuksen perusteella autoimmuunisairauksien esiintyvyys ei kokonaisuudessaan ole otsalohkodementiapotilailla korkeampi verrattuna Alzheimerin tautia sairastaviin ja neurologisesti terveisiin verrokkeihin. Sen sijaan yhteys riippuu potilaan genotyypistä ja voi painottua joihinkin autoimmuunisairaustyyppeihin.

Etenkin potilailla todettiin tyypillisesti vasta vanhusiässä puhkeavaa autoimmuunia ihosairautta, rakkulaista pemfigoidia.

Tutkimuksessa havaittiin myös toinen mielenkiintoinen yhteys: otsalohkodementiaa sairastavilla potilailla on vähemmän syöpää kuin muilla saman ikäisillä.

Syöpien esiintyvyys on otsalohkodementiapotilailla merkittävästi alentunut, mikä tukee viimeaikaista teoriaa käänteisestä yhteydestä aivoa rappeuttavien sairauksien sekä syöpien välillä.

Aiempien geneettisten ja immunologisten tutkimusten perusteella kyseinen käänteinen yhteys voi selittyä syövän ja rappeuman toisilleen vastakkaisilla geneettisillä ominaisuuksilla ja toisaalta myös niiden käänteisillä yhteyksillä immuunijärjestelmän toimintaan. Katiskon tutkimuksessa havaittu syöpien harvinaisuus otsalohkodementiapotilailla voi sekin siten olla yhteydessä yliaktiiviseen immuunijärjestelmään.

Väitöstutkimuksessa syntynyttä tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuuden tutkimuksissa erilaisten tulehdukseen liittyvien ennusteellisten ja diagnostisten biomarkkereiden sekä mahdollisten hoidollisten menetelmien kehittämisessä. On mahdollista, että tulevaisuudessa otsalohkodementiapotilaita voidaan jaotella immuunijärjestelmän toiminnan perusteella.

Ainakin osalla potilaista taudinkulkuun voidaan kenties myös vaikuttaa vähentämällä immuunijärjestelmän yliaktiivisuutta ja elimistön tulehdustilaa.

Katiskon väitöskirja tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 25. lokakuuta.