Ihmiset voidaan jakaa sisäisen vuorokausirytminsä perusteella iltavirkuiksi, aamuvirkuiksi tai näiden välimaastoon. Kronotyyppi on pitkälti geneettinen ominaisuus, mutta myös ympäristötekijät, kuten päivänvalolle altistuminen, työaikataulut ja perhe-elämä, voivat vaikuttaa siihen.
Iltavirkut keski-ikäiset kokevat myös työkykynsä huonoksi kaksi kertaa useammin aamuvirkkuihin ikätovereihinsa verrattuna, kertoo Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 pohjautuva Oulun yliopiston tutkimus.
Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 on eliniän mittainen seurantatutkimus, joka kattaa yli 12 000 vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntynyttä henkilöä. Kohortin jäsenistä on kerätty tietoa jo raskausajalta lähtien säännöllisin väliajoin.
Kun kohortin jäsenet olivat 46-vuotiaita, he vastasivat laajaan kyselyyn, jolla kerättiin tietoja heidän kronotyypistään sekä terveydestä, unirytmistä ja työelämästä. Kyselyn jälkeen tutkijat seurasivat neljän vuoden ajan tutkittavien eläköitymistä koskevia tietoja.
Lopulliseen tutkimukseen otettiin mukaan 2 672 miestä ja 3 159 naista. Valtaosa tutkittavista työskenteli päivätöissä 46-vuotiaana. Iltavirkkuja oli enemmän yövuoroja sisältävissä vuorotöissä, mutta suurin osa (72 %) myös iltavirkuista henkilöistä työskenteli päivätöissä, kertoo Oulun yliopiston tiedote.
Aamuvirkkuihin ja päivätyyppeihin verrattuna iltavirkut pärjäsivät huonommin kaikilla uneen ja terveyteen liittyvillä osa-alueilla, joita tutkimuksessa selvitettiin. Aamuvirkkuihin verrattuna he nukkuivat vähemmän ja kärsivät useammin unettomuudesta. He olivat myös todennäköisemmin naimattomia ja työttömiä.
Toisaalta iltavirkuista naisista useampi oli korkeasti koulutettu ja korkeammassa asemassa työelämässä aamu- ja päivätyypin naisiin verrattuna.
Iltavirkut henkilöt arvioivat työkykynsä huonoksi noin kaksi kertaa useammin kuin aamuvirkut. Iltavirkuista miehistä 28 prosenttia ja naisista 24 prosenttia koki työkykynsä huonoksi, kun aamuvirkuilla vastaavat luvut olivat 15 prosenttia ja 12 prosenttia.
Tulos on sopusoinnussa iltatyyppisten terveyttä ja toimintakykyä koskevan aiemman tutkimusnäytön kanssa.
Tutkijoiden mukaan henkilökohtaisen kronotyypin tunnistaminen ja huomioiminen työelämässä voisikin edistää työssä jaksamista. Lisäksi tutkijoiden mukaan olisi hyvä, että iltavirkut henkilöt omaksuisivat terveelliset elämäntavat ja pystyisivät hakeutumaan tekemään sellaista työaikaa, joka sopii heidän yksilölliseen vuorokausirytmiinsä.
Tutkimus toteutui Oulun yliopistossa Elinikäisen terveyden tutkimusyksikön ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimusartikkeli julkaistiin äskettäin työterveysalan merkittävässä Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.
