Yhteiskunnassa tarvitaan uudenlaista osaamista ympäristöongelmien aiheuttaman ahdistuksen tunnistamiseen ja purkamiseen, sanoo MIELI Suomen Mielenterveys ry.

Yhdistys nostaa ympäristö- ja ilmastoahdistuksen esiin mielenterveyttä kuormittavana tekijänä, ja peräänkuuluttaa uusia välineitä ja toimintatapoja sen käsittelyyn.

–Ympäristöahdistusta kokevat ihmiset, mukaan lukien lapset ja nuoret, tarvitsevat tukea vaikeiden tunteiden käsittelyssä, toteaa kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck MIELI ry:stä.

MIELI ry on julkaissut TT Panu Pihkalan kirjoittaman raportin, jossa ilmastoahdistus nähdään osana ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia. Pihkala on tutkinut ympäristöahdistusta Helsingin yliopistossa.

Raportti on samalla ensimmäinen suomenkielinen tutkimuskatsaus ilmastoahdistuksen aiheuttamiin oireisiin. Yhteiskunnassa tarvitaan uudenlaista osaamista ympäristöongelmien aiheuttaman ahdistuksen tunnistamiseen ja purkamiseen. Sen mukaan ympäristöahdistus tarkoittaa monenlaisia vaikeita tunteita, joita nousee esiin ympäristöongelmiin ja niiden uhkiin liittyen.

Ilmastoahdistus on osa ympäristöahdistusta. Ahdistus ei selity psyykkisellä haavoittuvuudella eikä ole sairaus, vaan on ymmärrettävä reaktio suhteessa laajoihin ympäristöongelmiin.

Parhaimmillaan ympäristöahdistus voi motivoida ihmisen toimintaan ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkiksi suuttumus ja suru voivat saada aikaan motivaatiota ja toimintaa. Vaikeiden tunteiden käsittelyyn tarvitaan kuitenkin riittävää aikaa sekä ilmastonmuutosta hillitsevien toimintatapojen paikantamista yhdessä toisten kanssa.

Ympäristöahdistuksen käsittelyyn on luotu oma-apua, materiaaleja, ryhmätoimintaa, tapahtumia ja vertaistukea esimerkiksi Australiassa ja Isossa-Britanniassa, muun muassa psykologi- ja ympäristöjärjestöjen, taiteilijoiden ja ympäristökasvattajien toimesta.

Suomessa on käytetty ilmastoahdistuksen käsittelyyn osallistavaa draamaa, kirjoittamistyöpajoja, taiteellisia menetelmiä ja ohjattuja pienryhmiä.

– Onnistuneiden toimintamallien levittämistä tarvitaan mahdollisimman laajalle esimerkiksi kouluihin, oppilaitoksiin ja kansalaisopistoihin. Lisäksi on huomioitava erityisesti ilmastonmuutoksen arjessaan kokevat ryhmät, kuten maanviljelijät ja ympäristöalojen ammattilaiset ja heidän psykologisen tuen tarpeensa, Wahlbeck sanoo.