Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät, miksi osa rasvamaksoista altistaa diabetekselle ja sepelvaltimotaudille mutta osa ei.

Tutkimus julkaistiin Journal of Hepatology -lehdessä.

Metabolinen rasvamaksa liittyy metaboliseen oireyhtymään ja maksan insuliiniresistenssiin. Se altistaa diabetekselle ja sepelvaltiomotaudille.

Sen sijaan PNPLA3-rasvamaksaan ei liity insuliiniresistenssiä eikä se altista diabetekselle. Tähän rasvamaksan taustalla on PNPLA3-geenin tietty muoto, jonka kantajilla maksa kuitenkin rasvoittuu muita helpommin.

40 prosenttia eurooppalaisista kantaa kyseistä geenimuotoa. Yksittäisellä ihmisellä voi olla sekä metabolinen oireyhtymä että rasvamaksalle altistava PNPLA3-geenimuoto.

Molempiin rasvamaksatyyppeihin liittyy kuitenkin riski sairauden etenemisestä kirroosiin ja maksasyöpään.

Potilaan rasvamaksatyyppi kannattaa selvittää

Tässä tutkimuksessa osoitettiin ensimmäisen kerran, että rasvamaksaa on kahta päätyyppiä ihmisellä ja että seramidirasvat aiheuttavat insuliiniresistenssiä myös ihmisen maksassa. Aikaisemmin havainto tehty vain hiirikokeissa.

– Erot maksan rasvahappo- ja triglyseridikoostumuksessa selittävät hyvin, miksi metabolinen rasvamaksa lisää tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riskiä, mutta PNPLA3-rasvamaksa ei, tutkijalääkäri Panu Luukkonen sanoo tiedotteessa.

– Löydös tarkoittaa, että tulevaisuudessa vastaanotolla tulisi pyrkiä selvittämään minkä tyyppinen rasvamaksa potilaalla on. Jos potilaalla on ’metabolinen rasvamaksa’, häntä tulee seurata ja hoitaa ajatellen tyypin 2 diabeteksen, sydäntaudin ja maksaongelmien lisääntynyttä riskiä. Jos potilaalla on ’PNPLA3-rasvamaksa’, häntä tulee seurata erityisen tarkasti ajatellen etenevän maksasairauden riskiä. PNPLA3-geenivariantin olemassaolo voidaan tutkia tarvittaessa verikokeella.

Juuri valmistuneessa eurooppalaisessa hoitosuosituksessa esitetäänkin PNPLA3-genotyypin määritystä valikoidusti niiltä potilailta, joilla on rasvamaksa, mutta ei viitteitä metabolisesta oireyhtymästä.

– Yleisessä väestössä PNPLA3-geenimuutoksen kantajuuden selvittäminen ei ole tarpeen. Normaalipainoisella, liikuntaa harrastavalla ja terveellisesti syövällä ihmisellä ei käytännössä ole rasvamaksaa, vaikka hänellä olisi PNPLA3-geenimuutos, Luukkonen toteaa.

Tutkimukseen osallistui 125 ihmistä

Professori Hannele Yki-Järvisen johtamaan tutkimukseen osallistui 125 henkilöä, joilla oli joko metabolinen tai PNPLA3-rasvamaksa, molemmat rasvamaksatyypit tai ei kumpaakaan niistä. Yki-Järvinen työskentelee Helsingin yliopistossa ja Hyksissä.

Kaikilta otettiin maksabiopsianäytteet.

Molemmissa rasvamaksatyypeissä maksan rasvoittumisaste oli kolminkertainen verrokkeihin nähden. Insuliiniresistenssin tunnusmerkit, kuten vyötärönympärys, seerumin triglyseridit ja verensokeri, olivat koholla metabolista rasvamaksaa sairastavien ryhmässä, mutta eivät PNPLA3-ryhmässä.

Metabolisen rasvamaksan ja PNPLA3-rasvamaksan koostumuksessa oli selviä eroavuuksia. Metabolisessa rasvamaksassa oli tyydyttyneitä rasvahappoja ja insuliiniresistenssiä aiheuttavia seramideja, kun taas PNPLA3-rasvamaksan rasvahapot olivat monityydyttymättömiä eikä haitallisia seramideja esiintynyt.

Alkoholista riippumaton rasvamaksa on maailman yleisin maksasairaus: suomalaisista 45-74-vuotiaista sitä sairastaa noin 21 prosenttia.