Kirsi Varhilalla on ollut jännittävä viikko. Hän aloitti tiistaina työt sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä.
– Suurin muutos itselleni on, että en enää näprää konkreettisten yksityiskohtien kanssa vaan asetun ministeriössä helikopteriperspektiiviin, Varhila sanoo.
Se tarkoittaa, että konkreettinen lainsäädäntötyö esimerkiksi soteuudistuksen synnyttämiseksi jää ja Varhila saa seurata tai joutuu seuraamaan lainsäädäntötyötä ylempää ja etäämpää.
– Voi olla, että minulle tulee vähän muutosahdistuskin siinä kohtaa.
Varhila otti jo etukäteen uutta rooliaan haltuun käynnistämällä mediassa keskustelua terveydenhuollon priorisoinnin tarpeesta Suomessa. Keskustelunavaus sai vaihtelevan vastaanoton. Erään ison sanomalehden pääkirjoitus esimerkiksi polemisoi, että ilmeisesti jatkossa vain tuottavat kansalaiset hoidetaan.
– Minulla meni sitä lukiessa kylmät väreet selkäpiitä pitkin, että ihanko oikeasti priorisointi voidaan näin väärin ymmärtää?
Priorisointi Varhilan malliin tarkoittaa, että kaikki hoidetaan, mutta punnitaan, millä vaikuttavilla menetelmillä se tehdään.
Kenen kuuluu päättää hoitojen priorisoinnista? Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen sanoi maanantain Kauppalehdessä, että se on eduskunnan tehtävä.
Varhila on samaa mieltä.
– Se tehtävä kuuluu poliittisille päättäjille, mutta kun on kyse hyvin vaikeista asioista, pitää käydä erittäin laajaa keskustelua, johon kansalaiset voivat osallistua.
Varhila on ollut varapuheenjohtaja ministeriön yhteyteen perustetussa terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostossa eli Palkossa, jonka tehtävä on kansainvälisen kirjallisuuden ja asiantuntijoiden näkemysten valossa arvioida, mitkä palvelut kuuluvat julkisesti järjestetyn tai rahoitetun terveydenhuollon valikoimaan.
Palkon päätelmät julkaistaan netissä otakantaa.fi:ssä kaikkien kansalaisten kommentoitavina.
Suomen Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija Lauri Vuorenkoski kiittää kansliapäällikköä tärkeästä keskustelunavauksesta, mutta muistuttaa, että terveydenhuollossa on aina priorisoitu.
– Se pitäisi kuitenkin tehdä nykyistä systemaattisemmin ja avoimemmin, jotta terveydenhuollon vähät resurssit tulisi käytettyä tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.
Vuorenkoski lähettää Varhilalle pallon: miten tämä kehittäisi palveluvalikoimaneuvoston roolia, jotta se tukisi paremmin terveydenhuollon käytännön priorisointipäätöksentekoa?
Varhilan mielestä Palkon suuri haaste on yhä se, miten kertoa kansalle ymmärrettävällä kielellä vaikeista tieteellisistä asioista, kuten syöpälääkkeiden vaikuttavuudesta.
Suomeen pitäisi lisäksi perustaa kansallinen elin, joka voisi suositusten antamisen sijasta päättää hoitomenetelmien priorisoinnista. Asiantuntijoiden nimitykset tällaisiin vaikuttamisen paikkoihin ovat aina kuumia perunoita.
– Kansallisen hoitojen priorisoinnista päättävän elimen nimitysten on pohjauduttava asiantuntijuuteen ja poliittisiin päätöksiin.
Voi olla, että minulle tulee muutosahdistus siinä kohtaa.
Lue myös:
