Wihurin tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkimusryhmät ovat onnistuneet avaamaan tutkimuksessaan verisuonireitin sydämen sisäpinnalta sydänlihakseen verisuonikasvutekijä VEGF-B:n avulla, tiedottaa Helsingin yliopisto,

Uusi löydös auttaa selvittämään, miten sydämen sisäpinnalta lähteviä suonia voitaisiin hyödyntää sydäninfarktin hoidossa. Normaalisti veri ravitsee aikuisen sydänlihasta aortan tyvestä lähtevien sepelvaltimoiden kautta koronaarisuonia pitkin. Veren matka tätä reittiä sydämen sisäosiin on kuitenkin pitkä, mikä on osasyynä varsinkin korkeasta verenpaineesta kärsivien potilaiden sydämen sisäosan (subendokardiaalisiin) sydäninfarkteihin.

Sydämen koronaarisuonet kehittyvät osin sydämen kammioiden sisäpinnalta, mutta kyseinen reitti sulkeutuu tavallisesti jo sikiönkehityksen aikana.

VEGF-B (vascular endothelial growth factor) kuuluu kasvutekijäperheeseen, jonka jäsenet säätelevät veri- ja imusuonten kehitystä ja uudismuodostusta. Professori Ulf Eriksson Tukholman Karoliinisesta instituutista ja professori Kari Alitalo eristivät VEGF-B:n geenin vuonna 1996. Yhdessä professori Seppo Ylä-Herttualan tutkimusryhmän kanssa professori Alitalon ryhmä on aiemmin osoittanut VEGF-B:n lisäävän sydämen verisuonten kasvua.

Yritykset hyödyntää aiemmin löydettyä VEGF-A-geeniä verisuonien kasvattamiseen sydänlihaksessa ovat epäonnistuneet siksi, että VEGF-A aiheuttaa veriplasman tihkumista suonten ulkopuolelle ja tulehdussolujen kertymistä kudokseen, toisin kuin VEGF-B.

– Tutkimuksen uusi mullistava löydös on se, että VEGF-B:n avulla on mahdollista kasvattaa sydämessä uusia verisuonia suoraan kammioiden sisäpinnalta hapenpuutteen vaurioittamaan sydämeen, lääketieteen tohtori Markus Räsänen sanoo tiedotteessa.

Tutkimus tehtiin hiirillä ja rotilla, ja se on julkaistu sydän- ja verisuonitauteihin erikoistuneessa Circulation-tiedelehdessä.

Akatemiaprofessori Kari Alitalon mukaan tämänkaltainen sepelvaltimoiden uusi ”ohitustie” voi avata täysin uuden näkökulman ja mahdollisuuden sydäninfarktin hoitoon.

– Jotta löydöstä voitaisiin yrittää soveltaa kliinisessä hoidossa, täytyy kyseisten suonten virtausolosuhteita ja toimintaa kuitenkin tutkia tarkemmin, jotta voidaan varmistaa niiden hyöty ravinteiden ja hapen kuljetuksessa sydänlihakseen, Wihurin tutkimuslaitoksen johtaja Alitalo sanoo.

Tutkimus toteutettiin Wihurin tutkimuslaitoksen ja Helsingin, Uppsalan, Karoliinisen instituutin ja Bernin ja Shanghain yliopistojen yhteistyönä.

Tutkimusta rahoittivat Wihurin tutkimuslaitos, Suomen Akatemia, Sydäntutkimussäätiö, Paavo Nurmen säätiö, Paulon säätiö, Aarne Koskelon säätiö, Biomedicum Helsinki -säätiö ja Emil Aaltosen säätiö.