–Lääketieteen rahoituskriisin perusongelma on, että kollegat kokevat kaiken, mitä he tekevät niin tarpeelliseksi ja välttämättömäksi, ettei sen kyseenalaistamisesta voi edes keskustella, sanoo ortopedian ja traumatologian professori Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta.

Puhe on Choosing Wisely -aloitteesta (CW), joka on saanut kolmessa vuodessa vankan jalansijan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Siellä yli 70 erikoislääkärijärjestöä on laatinut top 5 -listan yleisesti käytetyistä toimenpiteistä, joita ei pitäisi tehdä rutiininomaisesti tai lainkaan. Tavoitteena on vähentää ylihoitoa. Listojen teko on levinnyt myös useisiin Euroopan maihin.

– Valitettavasti kaikki uusi penetroituu vallitseviin hoitokäytäntöihin todella hitaasti, ellei sitten ole kyse sellaista näytöstä, että saa tehdä enemmän, Järvinen sanoo ja muistuttaa, että ongelma on maailmanlaajuinen.

Järvinen on puhunut jo vuosia siitä, että toisinaan vähemmän on enemmän. Monilla vakiintuneilla menetelmillä – on kyse sitten diagnostiikasta tai hoidoista – ei ole mitään tieteellistä näyttöä tukenaan. Toisinaan näyttö puhuu jopa selkeästi menetelmää vastaan.

– Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että nykyarvioiden mukaan jopa 30 prosenttia terveydenhuollon kuluista on täyttä tuhlausta.

Miljardeja kuluu tehottomaan hoitoon

Kaiser Permanenten CESR-tutkimuskeskuksen johtaja Elizabeth McGlynn arvioi Scientific Americanissa vuonna 2011, että Yhdysvaltojen 2 700 miljardin dollarin vuosittaisista terveydenhuoltokuluista noin 900 miljardia käytetään tehottomaan tai turhaan hoitoon.

Suomessa CW:stä puhuttiin hieman vuonna 2014, mutta sen jälkeen oikein mitään ei ole tapahtunut.

– Suomen systeemi on jähmeä, järkevätkin asiat toteutuvat usein kovin hitaasti. Keskustelemme vain sote-uudistuksesta ja rakenteista, emme itse sisällöstä, vaikka nimenomaan siitä pitäisi keskustella, sanoo Risto P. Roine, potilasturvallisuuden professori Itä-Suomen yliopistosta ja Husin arviointiylilääkäri.

Professori Järvisen mukaan CW-listoihinkin liittyy inhimillisiä ongelmia. Yhdysvaltojen ortopediyhdistyksen lista on tästä oiva esimerkki.

– Siinä ei ollut yhtään leikkaustoimenpidettä. Helppohan se on koota lista asioista, jotka eivät ole keskeisiä omalle hommalle. Sen sijaan ydinbisnekseen on hyvin vaikea puuttua.

Tämän takia vastuu listoista pitäisi Järvisen mielestä antaa terveydenhuollon kustannusten maksajille. Roine antaisi maksajalle veto-oikeuden: jos ammattilaisten tekemä lista ei miellytä, vaaditaan uusi. CW sopisi Roineen mielestä hyvin Käypä hoito -suositusten yhteyteen.

– Pohdinnan täytyy lähteä ammattikunnan sisältä. Jos valtio sanelee lääkäreille jotain, listat menevät suoraan roskiin.

Lääkäreille ei opeteta terveystaloustiedettä

Lääkärit ovat erittäin tarkkoja autonomiastaan, sanoo myös Järvinen.

– Ja se on myös CW:n idea. Kehottaa lääkäreitä tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaansa. Jos konservatiivinen amerikkalainen terveydenhuolto pystyy siihen, pitäisi meidänkin.

Lääketieteessä nimittäin on valtavia ongelmia myös Suomessa, sanoo Järvinen.

– Työterveys, joka monien poliitikkojen mukaan on terveydenhuoltomme parhaiten toimiva osa, käyttää ison osan ajastaan rutiiniterveystarkastuksiin. Tällainen toiminta on nykynäytön valossa vähintään kyseenalaista.

Kun pitäisi mitata terveysvaikutuksia, mittaamme vain suoritteita – vähän niin kuin tehdastyössä. Järvisen mielestä lääkäreiden koulutuksessa Suomessa on ongelma: terveystaloustiedettä ei käytännössä ole lääketieteen perusopinnoissa, ja harva kollega on opiskellut asiaa myöskään valmistumisen jälkeen.

Roine sanoo asian suoraan: valtavan suuret taloudelliset intressit verhotaan puheeseen, jossa ”potilaan hyväksi pitää aina tehdä kaikki mahdollinen”. Näin päädytään hoitoihin, joista ei ole hyötyä.

– Jos olemme rehellisiä, voimme myöntää, että taustalla on usein huoli omien työtehtävien vähenemisestä tai työpaikasta – ja sitä myöten myös rahasta.

CW:n ideana ei silti ole toimia pelkästään lääkäreiden vinkkilistana, vaan edistää myös lääkäreiden ja potilaiden välisen viestinnän sujuvuutta. Potilaille on laadittu paremmin maallikoille soveltuvaa materiaalia esimerkiksi kokovartalotietokonetomografian hyödyttömyydestä syövän löytämisessä.

– Ylipäätään olisi hyvä tuottaa informaatiota kielellä, jota potilaatkin saattavat ymmärtää, Järvinen sanoo.

Choosing Wisely -aloite ja -listat ovat osoitteessa choosingwisely.org.