Lääketeollisuus ja Rinnakkaislääketeollisuus julkistivat tällä viikolla terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tekemäänsä yhteistyöhön käytetyt rahat.

Lääketeollisuus ry:n jäsenyritykset käyttivät vuonna 2017 yhteistyöhön 35,2 miljoonaa euroa. Rinnakkaislääketeollisuus ry käytti 1,4 miljoonaa euroa ja Orion noin miljoona euroa.

Lääkäreiden ja lääketeollisuuden yhteistyö tulee jälleen saamaan paljon huomiota. Se on ymmärrettävää, koska luvut kuulostavat suurilta ja hyväpalkkaisen lääkärin saama useiden tuhansien eurojen konsulttipalkkio vaikuttaa monen näkökulmasta muhkealta.

Siksi on tärkeää keskustella siitä, mitä yhteistyö tarkoittaa ja miksi sitä tehdään. On hyvä, että 68 prosenttia lääkäreistä on antanut luvan kertoa yhteistyöstään lääkeyhtiöiden kanssa. Ihannetilanteessa tämä luku olisi 100 prosenttia, koska silloin pelattaisiin täysin avoimin kortein.

Toki lääkäri saattaa kyseenalaistaa sen, miksi hänen pitäisi julkistaa tieto asiantuntijapalkkioistaan. Kuinka moni insinööri tai ekonomi kertoo internetissä palkkionsa tietylle yritykselle tekemästään työstä? Terveydenhuolto käyttää kuitenkin valtaosin julkista rahaa ja lääkkeet maksetaan pääasiassa veroina. Siksi myös alan yritysten ja ammattilaisten avoimuudelle on erilaiset velvoitteet.

Suomessa on tehty valintoja, jotka ohjaavat terveydenhuollon ammattilaisia tekemään yhteistyötä lääkeyritysten kanssa. Julkinen sektori on leikannut koulutusrahoja ja esimerkiksi kongressimatkoille on vaikea päästä työnantajan kustantamana. Jotta suomalainen lääketiede voi pysyä korkeatasoisena, lääkäreiden on päästävä uusimman tiedon ääreen, kouluttauduttava ja verkostoiduttava.

Ruotsissa lääkäreillä on oltava suunnitelma täydennyskoulutuksesta ja lääkäreiden työnantajilla on velvollisuus kustantaa vuosittain riittävä määrä tasokasta koulutusta. Jokaisella erikoislääkärillä pitää olla vähintään 10 päivää ulkoista koulutusta vuodessa.

Nykyisin Suomessa lääketeollisuudella on iso rooli lääkäreiden täydennyskouluttajina. Teollisuus valikoi koulutusaiheensa luonnollisesti omien intressiensä mukaan. Eniten koulutusta on tarjolla aiheista, joissa yrityksillä on uusia tuotteita. Koska teollisuuden rooli on näin vahva, on tärkeää pohtia sitä, mistä aiheista koulutusta ja yhteistyötä on vähemmän. Tällaisia teemoja ovat vaikkapa masennus, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja lastensairaudet.

On viime kädessä yhteiskunnan valinta, kuinka paljon terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutukseen käytetään julkisia varoja ja paljonko yritysten rahaa.