Vartalon huojunta paikallaan seistessä on luunmurtumien riskitekijä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Asia ilmenee Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa. Tutukimuksen tulokset on julkaistu Journal of Bone and Mineral Research -lehdessä.

Naisilla, joilla mitattiin sekä voimakas huojunta että matala luuntiheys, kokonaismurtumariski oli viisi kertaa suurempi ja osteoporoottisten murtumien riski 11 kertaa suurempi verrattuna ryhmään, jolla ei ollut kumpaakaan riskitekijää. Suurempi paino oli myös merkittävä murtumien riskitekijä.

Tutkimuksen perusteella huojunta seistessä on itsenäinen murtumien riskitekijä. Tutkijoiden mukaan sen sisällyttäminen murtumariskilaskureihin edellyttää vielä lisätutkimusta. Huojunnan ottaminen huomioon riskitekijänä voi kuitenkin parantaa riskinarviointia ja auttaa tunnistamaan ajoissa iäkkäiden joukosta ne, joilla murtumien ehkäisyyn kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Tietyn aikavälin murtumariskiä voidaan arvioida useita riskitekijöitä yhdistävillä laskureilla, kuten FRAX-murtumariskilaskurilla. Tähän asti on kuitenkin ollut epäselvää, onko voimakas vartalon huojunta murtumien itsenäinen riskitekijä.

– Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää voimakkaan huojunnan yhteyttä murtumiin. Lisäksi halusimme tarkastella, miten voimakas huojunta ja matala luuntiheys yhdessä vaikuttavat murtumariskiin, kertoo tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, nuorempi tutkija Sarang Qazi.

Tulokset saatiin Kuopion Osteoporoosin vaaratekijät ja ehkäisy (OSTPRE) -tutkimuksesta, johon on osallistunut vuodesta 1989 alkaen 14 220 tuolloin vaihdevuosi-ikäistä tai iäkkäämpää naista Kuopion alueelta. Tutkimuksessa on selvitetty osteoporoosiin, kaatumisiin ja murtumiin liittyviä tekijöitä vaihdevuosien jälkeen. Kaikkiaan 1568 naiselta mitattiin vartalon huojunta seistessä vuosina 1994–1997. Tiedot luunmurtumista 15 vuotta kestäneen seurannan ajalta kerättiin kyselylomakkeilla ja potilasasiakirjoista.

Lue myös: Riittävä proteiini vähentää naisten vanhuuteen liittyvää haurastumista – Eläinperäinen proteiini merkittävässä roolissa