Alma-talolla Helsingissä vietettiin viime viikolla tunteikas hetki, kun raati julkisti vuoden 2019 Lääkitysturvallisuuden vaikuttajan. Hän on lähihoitaja Tarja Parkatti Pohjanmaalta.

– Tämä huomionosoitus on jotain aivan uskomatonta. Se merkitsee minulle niin paljon, etten voi sanoin kertoa, Parkatti sanoi, kun raatia edustanut Helsingin yliopiston sosiaalifarmasian professori Marja Airaksinen ojensi hänelle kunniakirjan.

Parkatin palkitseminen liittyy Mediuutisten järjestämään kampanjaan, jossa pitkin kevättä kerättiin sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä henkilöä, tahoa tai tekoa, joka on viime aikoina merkittävästi edistänyt lääkkeiden turvallista käyttöä Suomessa.

Ehdotuksia tuli 30, ja seitsenhenkinen asiantuntijaraati valitsi niistä neljä kovan luokan finalistia. Miksi juuri Parkatti valittiin vuoden vaikuttajaksi?

Valintaan vaikutti Airaksisen mukaan erityisesti kolme seikkaa. Raati kiinnitti ensiksikin huomiota yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.

– Eli millä tavoin lääkitysturvallisuusteko on vaikuttanut sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan ja miten kauaskantoisia nämä vaikutukset ovat, Airaksinen sanoo.

Tarja Parkatti paljasti ammattiliitolleen Superille ja sen kautta Valviralle, Aluehallintovirastolle ja Kristiinankaupungille, että hänen työpaikallaan Esperi Caren hoivakoti Ulrikassa on lääkitys- ja potilasturvallisuus vakavasti vaarantunut.

Seurauksena oli hoivakotikriisinä tunnettu, koko kevään kestänyt julkinen puinti vanhustenhuollon tilasta.

– Ennen näkemättömän laajan julkisen keskustelun siivittämänä viranomaiset ovat tarkentaneet hoivan valvontaa, usea hoivakoti on joutunut muuttamaan toimintaansa tai siirtämään sen toisiin käsiin, Airaksinen sanoo.

Hän muistuttaa, että Parkatin ilmianto on heijastunut jopa uuden hallitusohjelman linjauksiin.

Raati painotti voittajan valinnassa yksilön näkökulmaa, sen sijaan että se olisi palkinnut jonkun kolmesta muusta finalistista. Tarjolla olisi ollut kolme onnistunutta ponnistusta, joilla on luotu edellytyksiä lääkityksen turvallisuuskulttuurin parantamiseksi. Yksi järjestelmätason finalisteista oli Fimean Lääke75+-tietokanta, joka helpottaa ikäihmisten lääkehoidon kliinistä päätöksentekoa ja parantaa lääkitysturvallisuutta perusterveydenhuollossa.

Toinen finalisti oli Lohjan koordinoitu toimintamalli, joka suitsii kotihoidon asiakkaiden hallitsematonta monilääkitystä. Kolmanneksi finalistiksi oli valittu Husin ensimmäisenä Suomessa perustama klinikkaproviisorin toimenkuva, jossa sairaalan erikoisalojen toimintaa tarkastellaan "lääkitysturvallisuuslasien" kautta.

Raati kuitenkin päätyi palkitsemaan yksittäisen henkilön teon, jossa heijastuu terveydenhuollon ammattilaisten ammattieettinen vastuu hoidettavistaan. Syy oli se, että loppupeleissä hoidon turvallisuus on yksittäisen ammattilaisen teoista kiinni, olipa toimintaedellytykset minkälaiset tahansa.

– Jos toimintaedellytykset ovat huonot, ammattilaisen eettisyyden, vastuun ja moraalin merkitys entisestään kasvaa laadun pitämiseksi turvallisella tasolla, Airaksinen sanoi palkitsemisjuhlaan kerääntyneelle 60-henkiselle yleisölle.

Järjestelmän tulisi kehittää turvallisuuskulttuuriaan oppimalla virheistään, mutta aina niin ei tapahdu.

– Jos korjausliikettä ei haluta organisaatiossa tehdä, on tärkeää, että työntekijät uskaltavat lähteä hakemaan muita keinoja potilasturvallisuuden varmistamiseksi, jopa oman työpaikkansa menettämisen uhalla, Airaksinen sanoo.

Parkatti kertoi, että Ulrika-kodissa hoitajilla oli aivan liian kiire. Asukkaat saivat sen vuoksi vääriä lääkkeitä, ja seuraukset olivat ikävät.

– Ihmisiä meni tajuttomiksi. Jouduimme soittamaan usein ambulanssin.

Asukkaiden lääkelistat saattoivat olla monta vuotta vanhoja, mutta niitä ei päivitetty. Kipulaastareita puuttui, eikä niitä voitu vaihtaa. Myös haavojen hoidon puudutusaineista oli pulaa.

– Uusia lääkkeitä oli vaikea saada, kun emme saaneet olla paljon yhteydessä vastuulääkäriin.

Lääkedosetit säilytettiin keittiössä, kuuman uunin vieressä.

– Osa lääkkeistä oli miltei sulaneet dosettiin. Ne oli pakko jakaa asukkaille, vaikka emme tienneet, onko niissä tehoa.

Nämä olivat osa laiminlyönneistä, jotka saivat Parkatin tekemään ilmiannon työnantajastaan.

– Mun sydän ei pystynyt siihen työhön. Hoivakodin asukkaat tarvitsevat kunnon hoidon.

Mun sydän ei pystynyt siihen työhön.

Lue myös:

Juhlan humussa kuultua – Mitä kuuluu lääkitysturvallisuutta parantaneille hankkeille tänään?

Lääkitysturvallisuustekoja puinut raati joutui tekemään vaikean päätöksen – Yksi suosikeista olisi ollut finaalipaikan arvoinen, mutta sitä ei kehdattu neljän kärkeen päästää