Hoitotyö on muuttunut yhä enemmän aivoja kuormittavaksi, mikä heikentää työn sujumista ja työntekijän vointia.

Työterveyslaitos tutki yhdessä Satakunnan sairaanhoitopiirin kanssa, miten aivojen rasittumista hoitotyössä eli kognitiivista ergonomiaa voisi parantaa.

Hoitajien ja lääkärien aivotoimintaa työssä rasittavat esimerkiksi lukuisat keskeytykset, useat samanaikaiset tehtävät, työskentely puhehälyssä ja useiden asioiden pitäminen muistissa samaan aikaan.

Satakunnassa tutkimushankkeeseen osallistuivat yhtymähallinnon lisäksi keuhkosairauksien poliklinikka, naistentautien- ja äitiyspoliklinikka, korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikka, silmätaudit, päivystystoiminta sekä yleissairaala-psykiatrian poliklinikka ja osasto M0.

Tutkimushankkeessa kävi ilmi, että hoitotyön kognitiivista ergonomiaa voi melko pieninkin keinoin parantaa. Tarpeeton aivokuorma vähenee, kun työolosuhteita muokataan se silmällä pitäen.

Se vaatii työn suunnittelua siten, että se on sopusoinnussa ihmisen tiedonkäsittelykyvyn ja sen rajoitusten kanssa.

Mitä Satakunnassa sitten muutettiin?

Työterveyslaitoksen erikoistutkija Virpi Kalakoski kertoo muutaman esimerkin.

Hoitohuoneita ei kannata käyttää paikkana, joissa useiden ihmisten tarvitsemia tarvikkeita ja varusteita säilötään.

– Ne siirrettiin pois, koska lääkärin keskittyminen herpaantuu aina kun joku tulee kesken hoitotilanteen huoneeseen. Häiriötilanteessa virheen mahdollisuus kasvaa, Kalakoski sanoo.

Tietojen kirjaaminen oikein puhehälyn keskellä on myös vaikeaa. Satakunnassa ratkaistiin tätä ongelmaa siirtämällä kirjaamiseen käytetty kone rauhalliseen tilaan.

– Joissakin yksiköissä ei löydetty tätä toimintoa varten hälytöntä tilaa, vaan päädyttiin käyttämään kirjaamisen aikana kuulosuojaimia. Ne ovat merkki muille siitä, että henkilö tekee rauhaa vaativaa tehtävää.

Lääkärien työtä muutettiin siten, että he kertovat aina sanelun loppuun hoitajia ja sihteereitä varten potilaan hoidon jatko-ohjeet.

– Siitä yhdestä lauseesta sanelun lopussa on todella paljon hyötyä. Hoitajan ei tarvitse lähteä kysymään lääkäriltä, mitä seuraavalle käynnille tulevan potilaan kanssa pitikään tehdä, Kalakoski sanoo.