Suomalaisilla hoitoalan ammattilaisilla on erinomaiset edellytykset hyödyntää työssään uutta teknologiaa, mutta samalla myös kriittisiä näkemyksiä siitä, mihin robotteja olisi sopivaa soveltaa.

Asia kävi ilmi Tuuli Turjan sosiaalipsykologian väitöstutkimuksessa, jossa suomalaisten hoitajien ja fysioterapeuttien kokemuksia ja näkemyksiä roboteista selvitettiin kyselytutkimuksella, jonka tuloksia vertailtiin myös väestötason tilastoihin.

Suomalaiset ovat hieman myönteisempiä robottiavulle kuin eurooppalaiset keskimäärin. Suomalaisten asenteet työssä avustavia robotteja kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet 2010-luvun kuluessa koko ajan kielteisemmiksi. Poikkeuksena on esimiesasemassa olevat, joilla on toimialasta riippumatta verrattain myönteinen asenne oman alansa robotisaatioon.

Hoitoalan robotisointi on teknologisena muutoksena vasta harkintavaiheessa. Teknologistumisen tarpeet tiedostetaan, mutta ei olla vielä varmoja, mitkä menetelmät olisivat hyväksyttäviä ja toimivia.

Vaikka vain pienellä osalla hoitoalan ammattilaisista oli jo omakohtaista kokemusta roboteista, heistä suurin osa osoitti huomattavaa luottamusta siihen, että oppisivat käyttämään ja jopa ohjelmoimaan robotteja työssään. Vastaajilla, joilla oli vahva luottamus omiin edellytyksiin käyttää uutta teknologiaa, oli myös selvästi myönteisempi asenne hoitotyön robotisointia kohtaan.

Hoivarobottien hyväksyttävyyteen liittyy periaatteellinen puoli. Jotta hoivarobotit voitaisiin toivottaa tervetulleeksi hoitotyön avuksi, niiden täytyy olla yhteensopivia työntekijän henkilökohtaisen arvomaailman sekä työyhteisössä jaettujen asenteiden kanssa.

Hoivarobottien hyväksyttävyys riippuu myös siitä, mihin tehtäviin robotteja sovellettaisiin. Esimerkiksi fyysisesti raskaisiin tehtäviin robottiapu oli tervetulleempaa kuin etähoidon ratkaisuihin.

Hoivarobottien hyödyntämistä välittömissä hoitotehtävissä pidettiin arveluttavampana kuin robottien hyödyntämistä logistiikassa, kirjaustyössä ja muissa tehtävissä, joissa ei olla potilaiden kanssa suorassa vuorovaikutuksessa.

Väitöstutkimuksen valossa robotisointi vaatii yhteissuunnittelua henkilöstön kanssa etenkin sensitiivisillä aloilla. Eri henkilöstöryhmät olisi hyvä ottaa mukaan jo harkintavaiheessa ja antaa tilaa myös kriittisille näkökulmille. Tunnistamalla mahdolliset arvoristiriidat varhain voitaisiin välttää tilanteet, joissa työntekijän odotetaan työskentelevän tilanteissa tai menetelmillä, jotka eivät vastaa hänen arvojaan tai ammattieettisiä periaatteitaan.

Hoivatehtävien robotisoinnin yhteissuunnittelu korostaisi sitä, kuinka roboteilla on edellytyksiä myös tukea eettistä hoitotyötä ja muun muassa vähentää sen fyysistä kuormitusta.

Turjan väitöstutkimus tarkastetaan perjantaina 13. joulukuuta Tampereen yliopistossa.