Odottavien äitien ja isien elämäntyylillä näyttää olevan pitkäaikaisia vaikutuksia syntymättämän lapsen terveyteen. Tämä kävi ilmi tuoreesta eläimillä tehdystä tutkimuksesta, jossa seurattiin ruokavaliota, liikuntaa, genetiikka ja vanhemmuutta.
Tutkimuksen mukaan rasvaisella dieetillä ennen parittelua lihoneet hiiret tuottivat jälkeläisiä, joilla erittäin suuri riski saada aineenvaihduntaan liittyviä ongelmia. Jos kuitenkin äiti pysyi raskauden aikana aktiivisesti liikkuvana, jälkeläisen riski katosi, kertoo New York Times.
Vaikka tutkimus koski ihmisten sijaan hiiriä, se antaa viitteitä siitä, että äidin raskauden aikainen fyysinen aktivisuus voi suojata syntymätöntä lasta sekä isän että äidin huonojen ruokailutottumusten vaikutuksesta.
Tutkijat kutsuvat tätä raskaudenaikaista pitkäaikaisvaikutusta nimellä metabolinen ohjelmointi (metabolic programming).
Metabolinen ohjelmointi on monimutkainen ja vasta vähän ymmärretty ilmiö, mutta sillä on tekemistä sekä kohdun toiminnan että vanhempien perimän kanssa. Ilmeisesti jokin kohdun toiminnassa riippuu äidin terveydestä ja elämäntavasta, vaikuttaen sitten sikiön kehitykseen.
Kyseinen amerikkalaisten tutkijoiden Virginian yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tekemä hiiritutkimus julkaistiin maaliskuussa Journal of Applied Physiology -tiedelehdessä.
Hiiristä osa altistettiin erittäin rasvaiselle, kaloripitoiselle ruokavaliolle, joka aiheutti lihavuutta ja aineenvaihdunnan ongelmia. Verrokkiryhmä pysyi normaalilla ruokavaliolla ja ilman painon muutoksia. Hiiret olivat kumpaakin sukupuolta.
Seuraavaksi lihavat hiiret paritettiin normaalipainoisten kanssa.Verrokkiryhmässä normaalipainoiset hiiret hankkivat jälkeläisiä keskenään.
Raskauden aikana osa hiiristä harrasti liikuntaa juoksupyörässä ja osa ei.
Jälkeläisten terveyttä seurattiin aikuisikään asti. Huolimatta siitä, että niiden ruokavalio ja liikunta olivat normaalin laboratoriohiiren tapaista, monet hiiristä kehittivät ylipainon, huonon insuliinin siedon ja muita huonosti hallinnassa olevan verensokeritason piirteitä.
Näin kävi useimmiten lihavan emon urospuolisille jälkeläisille ja lihavan isän sekä uros- että naaraspuolisille jälkeläisille.
Tutkijoiden mukaan on kiinnostavaa, että jälkeläisten ongelmilla oli erilainen geneettinen tausta riippuen ylipainoisen vanhemman sukupuolesta.
Lihavalle äidille syntyneillä hiirillä oli poikkeuksellista aktiivisuutta geeneissä, joiden tiedetään liittyvän tulehduksiin. Lihavien isien jälkeläisillä tätä ei tapahtunut.
– Toisin sanoen, isien ja äitien geneettinen perintö siirtyy jälkeläiselle erilaisia biologisia polkuja pitkin, sanoi New York Timessa lääketieteen professori Zhen Yan, hiiritutkimuksen ohjaaja.
Vaikka kysymyksessä on vasta hiiritutkimus, Yan pitää tulosta sellaisena, että tulevia ihmisäitejä ja -isiä kannattaisi rohkaista fyysiseen aktiivisuuteen raskauden aikana ja sitä ennen.
