Kävin viime viikolla työmatkalla Turun yliopistollisessa sairaalassa. Vierailuun kuului myös visiitti Turun Lasarettimuseossa.

Se on pieni sairaanhoitopiirin ylläpitämä museo, joka sijaitsee Tyksin A-sairaalan edessä, vanhassa puisessa portinvartijan talossa.

Helsingin yliopistomuseo arvioi vuonna 2016, että Suomessa on noin 180 000 sosiaali- ja terveydenhuollon historiaan liittyvää esinettä ja dokumenttia, jotka ovat hajallaan pienissä kokoelmissa ympäri maan. Osaa tavaroista ei ole luetteloitu.

Suuri osa sote-historiamme konkretiasta lojuu siis sairaaloiden nurkissa.

Ne ovat esineitä, joista viimeistään halutaan eroon, kun vanhoista sairaalarakennuksista luovutaan ja rakennetaan uutta.

Varsinais-Suomessa tilanne on hyvä. Lasarettimuseota hoitava historiantutkija kertoi saavansa ilmiantopuheluita Tyksin henkilökunnalta aina, kun varastojen perukoilta löytyneet esineet uhkaavat päätyä roskalavalle.

– Tule pelastamaan nämä!

Yleisen käsityksen mukaan historia tarjoaa meille avaimet ymmärrykseen siitä, miksi asiat ovat nykyisyydessä niin kuin ne ovat.

Mikä johti mihinkin? Miksi tätä menneisyyden virhettä ei kannata toistaa?

Siksi muun muassa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin museotoimikunta ehdotti pari vuotta sitten valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon museon perustamista.

Arvokas terveydenhuollon historiaan liittyvä perintö saataisiin säilytettyä myös jälkipolville.

Mistä löytyisi tarvittava raha tällaiselle toiminnalle?