Helsingin yliopisto myönsi torstaina J. V. Snellmanin nimeä kantavan tiedonjulkistamispalkinnon tänä vuonna poikkeuksellisesti kahdelle tutkijalle: professori Olli Vapalahdelle ja apulaisprofessori Tarja Siroselle ansiokkaasta toiminnasta tieteellisen tiedon välittäjinä.

J.V. Snellman -tiedonjulkistamispalkinto myönnetään vuosittain jollekin yliopistolaiselle tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta tieteellisen tiedon välittäjänä. Palkittavan valinnassa painotetaan toimintaa, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yliopistossa tehtävän tieteellisen työn ja yliopiston kannalta keskeisten päämäärien tunnetuksi tulemista.

Palkintosumma on 6 000 euroa.

Tieteentekijöiden täytyy näkyä yhteiskunnassa ja puhua tutkitun tiedon puolesta.

Zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti on tutkinut urallaan eläinten ihmisiin välittämiä virussairauksia, kuten zika-, puutiaisaivokuume- ja ebolavirusta sekä osittain uusia viruksia, joita ei ole aiemmin kuvattu.

Uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen puolestaan tutkii muuntuvia, ihmisessä tai eläimissä tautia aiheuttavia mikrobeja. Sironen tutkii muun muassa jyrsijä- ja lepakkovälitteisiä tauteja sekä tuotantoeläinten infektiotauteja.

Tutkimuksessaan hän pyrkii tuottamaan tietoa, jonka avulla infektiouhkiin voidaan varautua muuttuvassa ympäristössä.

Vapalahti ja Sironen ovat tehneet pitkään yhteistyötä samassa tutkimusyksikössä. Viime vuoden keväästä lähtien he ovat kummatkin keskittyneet koronaviruksen tutkimukseen.

Palkintoraati kiittää, että molemmat ovat tarjonneet asiantuntemuksensa median käyttöön samaan aikaan, kun he ovat tutkineet virusta ja tehneet yhteistyötä viranomaisten kanssa.

– Tieteentekijöiden täytyy näkyä yhteiskunnassa ja puhua tutkitun tiedon puolesta. Sitä eivät muut tee meidän puolestamme, Sironen sanoo tiedotteessa.

Mediapyöritys on ollut koko vuoden ajan suurta, ja tutkijat ovat toteuttaneet tehokkaasti yliopiston kolmatta tehtävää ja vieneet tutkimusta yhteiskunnan käyttöön ja kansalaisten hyödyksi.

Lue myös:

Todellisen tiedon tarve on korostanut tutkijoille sitä, että haluavat olla mukana tiedonvälityksessä ja antamassa aikaansa haastatteluille.

– Korona-ajan epävarmuus on nostanut esille luotettavan tiedon suuren tarpeen. Kun tieto on epävarmaa ja se on hajallaan, yleiskuvaa ja valistuneita arvioitakin tarvitaan. Perusopetuksen antaminen on auttanut tieteen yleistajuistamisessa, Vapalahti sanoo.