Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta lisää yhteistyötä syöpätutkimuksessa Pekingin yliopiston kanssa.

Puolitoista vuotta sitten aloitettu yhteinen syöpäohjelma vahvistuu, kun ensi vuonna Helsingin yliopisto saa vierailevan syöpätutkijan Pekingistä koko vuodeksi.

– Varovaisen alun jälkeen alkaa näyttää siltä, että tutkimuksen lisäksi voisimme edetä myös potilashoitoon liittyvissä asioissa. Mietimme, miten voisimme tehdä esimerkiksi klinikkaharjoittelujaksoja molemmissa paikoissa, kertoo lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Risto Renkonen.

Renkosen mukaan erikseen on puhuttu myös kiinalaisten sairaalalääkärien kouluttamisesta.

– He tulisivat tänne tutustumaan ainakin kemoterapiaan ja syöpäkirurgiaan.

Molempia osapuolia kiinnostaa Renkosen mukaan se, että tiettyjen syöpien esiintymisfrekvenssit ovat aivan erilaisia kiinalaisessa ja länsimaisessa väestössä. Näin on esimerkiksi mahasyövässä. Muun muassa tätä ryhdytään tutkimaan yhteistyöprojektissa.

– Erilaisen etnisen ja geneettisen taustan ja ympäristötekijöiden, kuten ruokavalion ja ilmansaasteiden, lisäksi kiinalaisten virus- ja bakteeri-infektiot ovat aivan toisenlaisia kuin Euroopassa. Tällä tiedetään olevan merkitystä myös syövän kehittymiselle, sanoo Renkonen.

Kiinalaisia kiinnostavat myös suomalaisten biopankkien näytekokoelmat ja niiden potilastiedot. Renkosen mukaan suomalaisten näytekokoelmien luovuttamisesta Kiinaan ei ole keskusteltu.

Pelkästään Pekingin yliopiston Cancer Hospital -sairaalassa on Renkosen mukaan 1,5 miljoonan potilaan biopankkinäytteet.

– Emme ole ryntäämässä heidän pakastimilleen saamaan helposti ihmisnäytteitä emmekä me anna heille omia ihmisnäytteitämme. Käymme dialogia, miten Euroopassa asiat hoidetaan ja miten länsimainen oikeustiede hyväksyy näytteiden keruun ja käytön potilastietoineen.

Kiinassa ei ole biopankkilainsäädäntöä, mutta maan laki kieltää näytteiden luovuttamisen maan ulkopuolelle, toisin kuin Suomessa.

Renkonen ei sulje pois mahdollisuutta suomalaisten näytteiden luovuttamiseen joskus.

– En näe suurta eroa, lähetettäisiinkö näytekokoelmia tietoineen tamperelaiselle professorille tai kiinalaiselle professorille olettaen, että heillä olisi tutkimusprotokolla ja eettiset luvat kunnossa. Mutta Kiina ei ole ensimmäinen paikka, jonne me alamme näytteitä kantaa.

Kolme vuotta sitten alkanut yhteistyö käsittää lääketieteellisen tiedekunnan lisäksi myös kasvatustieteen, ilmanlaatututkimuksen ja oikeustieteellisen tiedekunnan yhteistyöprojekteja.

Lääketiede nivoutuu yhteen esimerkiksi oikeustieteellisen tiedekunnan yhteistyöprojektin kanssa juuri biopankkiin liittyvissä kysymyksissä. Kiinalaiset haluaisivat oppia eettisistä ja juridisista ongelmista, joita esimerkiksi näytteiden keräämiseen ja luovuttamiseen liittyy.

– Kiinalaisille skandinaavinen oikeuskäsite on aika vieras, Renkonen sanoo.

Vaikka Kiinan kansatalous on kaksinkertaistunut seitsemän viime vuoden aikana ja julkista rahoitusta virtaa lääketieteelliseen tutkimukseen, tutkimuksesta puuttuvat länsimaiset standardit. Kanava länsimaiseen tieteelliseen julkaisutoimintaan ja kirjallisuuteen piilee juuri Helsingin yliopiston yhteistyön kaltaisissa projekteissa.

– Potentiaali Kiinassa on aivan huikea. Jos Peking jatkaa investointeja ja kehitystä samalla kasvukertoimella kuin nyt, he loikkivat meistä ohi tulevina vuosina. Tavoite on oppia kumpikin toisiltamme, Renkonen sanoo.