Medicine and Science in sports -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että heikko lonkan hallinta altistaa vakaville polvivammoille. Suomessa tehty tutkimus tuo uutta tietoa polvivammojen riskitekijöistä nuorilla palloilulajien urheilijoilla.

Tampereen Urheilulääkäriaseman tutkimuksessa selvitettiin polvivammojen riskitekijöitä nuorilla salibandyn ja koripallon pelaajilla. Pelaajille sattuneita vammoja sekä harjoittelu- ja pelimääriä seurattiin vuoden ajan. Tutkimuksen alussa 258 pelaajan lonkan ja lantion hallintaa tarkasteltiin polven nosto -testillä.

– Testissä mitattiin lantion kallistumista sivuttaissuunnassa sekä eteen–taakse-suunnassa yhden jalan seisonnan aikana, kertoo tutkimuksen vastuututkija Mari Leppänen Tampereen Urheilulääkäriasemalta UKK-instituutin tiedotteessa.

Tutkimus osoitti, että ylikorostunut lantion nosto testin aikana oli yhteydessä äkillisiin ilman kontaktia syntyviin polvivammoihin nuorilla urheilijoilla. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että naisilla lantion nosto lisäsi erityisesti polven eturistisiteen (ACL) vamman riskiä.

– ACL-vamman riski oli yli 9-kertainen heikosti testissä suoriutuneilla verrattuna paremmin lantionsa hallinneisiin urheilijoihin, Leppänen huomauttaa.

Nopeissa suunnanmuutoksissa ja hypyistä laskeutumisissa heikko lonkan hallinta voi lisätä polven kuormittumista ja polvivammojen riskiä. Lonkan loitontajien ja ulkokiertäjien vahvistaminen auttaa lonkan hallinnassa sekä ehkäisee polvelle haitallista reiden sisäänpäin kääntymistä.

– Lonkan ja keskivartalon seudun harjoitteet ovat tehokkaita ennaltaehkäisemään äkillisiä polvivammoja ja niiden tulisi kuulua kaikkien urheilijoiden säännölliseen harjoitteluun, Mari Leppänen korostaa.

Polven äkilliset vammat ovat yleisiä lajeissa, joissa esiintyy paljon nopeita suunnanmuutoksia, jarrutuksia ja hypyistä alastuloja (palloilu- ja mailapelit, kamppailu- ja voimistelulajit). Vakavat polvivammat, kuten ristisiteiden repeämiset, vaativat useiden kuukausien poissaolon urheilusta ja ovat myös riski urheilu-uran jatkumiselle.

Polven alueen rasitusvammat ovat yleisiä lajeissa, joissa polveen kohdistuu pitkäaikaisesti samankaltaisena toistuvaa kuormitusta. Tällaisia lajeja ovat kestävyysjuoksu ja hyppylajit.

Polven eturistisiteen (anterior cruciate ligament, ACL) repeäminen on yleisin vakava polvivamma. ACL-vammoja sattuu erityisen usein lajeissa, joissa esiintyy paljon nopeita suunnanmuutoksia (esimerkiksi jalkapallo, koripallo, salibandy, alppihiihto). Naisilla ACL-vamma on noin 3‒5 kertaa miehiä yleisempi.

Eturistisidevammasta toipuminen vaatii pitkän poissaolon urheilusta ja huolellisen kuntoutuksen. Tästä syystä on tärkeää pyrkiä ehkäisemään vamman syntyminen.

Noin puolet ACL-vammoista hoidetaan ilman leikkaushoitoa. Suunnanmuutoslajien urheilijoiden ACL-vammat hoidetaan yleensä kirurgisesti, kun taas monien muiden lajien urheilijat pärjäävät usein myös ilman korjaavaa leikkausta.

Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.