Hedelmöityshoidon arkea: Lisähoitojen tehosta puuttuu näyttö

Lisääntymislääketieteen kentällä on vuosia käyty jopa kitkerää kädenvääntöä alkioiden kromosomiseulonnan (Preimplantation Genetic Screening, PGS) kustannustehokkuudesta.

PGS-tutkimus ei muuta huonoja alkioita hyviksi, mutta sen avulla voi varmistaa, että kohtuun siirretään vain kromosomistoltaan normaaleja alkioita.

Suomessa PGS-tutkimusta on tarjolla useilla yksityisillä lapsettomuusklinikoilla, esimerkiksi Pihlajalinnan Dextrassa, Ovumia-Fertinovassa ja Mehiläisessä.

Se ei ole halpa tutkimus, vaan "saattaa tuplata hedelmöityshoidon hinnan", kuten Dextra Lapsettomuusklinikan lääketieteellinen johtaja Eero Varila sanoo.

Osa PGS:n ympärillä käydystä kohusta liittyy BBC:n vuosi sitten esittämään Panorama-ohjelmaan. Se kohautti kertomalla, että lähes kaikki Britanniassa hedelmöityshoitojen tueksi tarjolla olevat lisähoidot eli adjuvanttihoidot ovat tehottomia tai niiden teho on vailla kunnollista tieteellistä näyttöä.

Ohjelmassa PGS-tutkimus luettiin yhdeksi lisähoidoista.

– Se on kerta kaikkiaan väärin! Dextra Lapsettomuusklinikan lääketieteellinen johtaja Eero Varila sanoo.

Toisin kuin PGS, lisähoidot pyrkivät parantamaan kohdun kykyä hedelmöittyä. Niitä on kymmeniä erilaisia mini-aspiriinista akupunktioon.

Panoraman väite lisähoitojen – ja myös PGS:n – tehottomuudesta perustui BMJ:ssä julkaistuun Oxfordin yliopiston Centre for Evidence-Based Medicinen tutkimukseen.

Siinä tarkastelluista 27 lisähoidosta osa oli tehottomuuden lisäksi myös haitallisia.

Tutkimusta johtanut professori Carl Heneghan – nykyisin yksi BMJ:n päätoimittajista – järkyttyi tuloksista.

– Tämä on yksi karmeimpia esimerkkejä, mihin olen terveydenhuollossa törmännyt, hän sanoi Panoramassa.

Heneghanin tutkimusta on kritisoitu, muun muassa siksi, että se vertaili PGS-tutkimuksen osalta vanhaa menetelmää.

PGS-kiistan erotuomariksi odotettiin ESTEEM-tutkimusta, jonka alustavia tuloksia julkistettiin heinäkuussa ESHREn (European Society of Human Reproduction and Embryology) konferenssissa Genevessä.

Tutkimus oli monille pettymys, sillä se ei ratkaissut erimielisyyttä. Tutkimuksen kohteena oli jälleen PGS:n vanhentunut versio.

– Sitä ei juurikaan enää käytetä, Hyksin Naistentautien poliklinikan linjajohtaja, professori Aila Tiitinen sanoo.

Heneghanin tutkimustulos adjuvanttihoitojen olemattomasta tehosta ei yllätä Oysin ylilääkäriä, synnytys- ja naistentautiopin professoria Hannu Martikaista.

– Kaikenlaisia uusia, puutteellisesti tutkittuja lisukkeita on ollut vuosikymmenten aikana tarjolla alallamme. Yleensä ne eivät elä kovin pitkään, hän sanoo.

Vaikuttaa siltä, että lisääntymisalan kehitys ylipäätään on tavallista enemmän kokeellisten hoitojen varassa.

– Alan tutkimukseen on vaikea saada rahoitusta, Martikainen sanoo.

Satunnaistetut tutkimukset ovat kiven takana myös Aila Tiitisen mielestä.

– Raskaaksi tulo on kahden henkilön summa. On todella vaikeaa tutkia sitä satunnaistetusti riittävän isoilla potilasmäärillä ja pitää muut paitsi tutkittu asia vakiona, hän sanoo.

Identtisiä pariskuntia on harvassa.

Hedelmöityshoitoja ei voi myöskään eläinkokeilla tutkia, vaan hyvinkin nopeasti on lähdettävä katsomaan uusia menetelmiä ihmisillä.

Se on luonut lisääntymisalalle kokeilukulttuurin ja tehnyt tilaa tehottomille lisähoidoille.

Annetaanko adjuvanttihoitoja julkisessa terveydenhuollossa?

– Ei anneta. Joudumme usein sanomaan, että hoitotakuun mukaisesti emme voi tarjota julkisilla varoilla hoitoa, jolla ei ole osoitettu olevan hyötyä, Tiitinen sanoo.

Ovumia-Fertinovan Tampereen klinikassa käytetään hedelmöityshoitojen lisähoitoja. Vähän ja harkiten, sanoo vastaava lääkäri, LT Johanna Aaltonen.

– Niistä ei valitettavasti ole kunnollista tutkimusnäyttöä, hän sanoo.

Tampereen klinikassa käytetään joissain tapauksissa esimerkiksi mini-aspiriinia, jolla on suomalaistutkimuksessa todettu vaikutus kohdun verenkiertoon.

– Se voi riskipotilailla pienentää raskausmyrkytyksen riskiä, mutta selvää näyttöä vaikutuksesta hoitotuloksiin ei ole.

Dextran Eero Varilan mukaan joku yksittäinen potilas saattaa hyötyä lisähoidoista. Kortisonihoito esimerkiksi voi auttaa niitä, joilla on krooninen autoimmuunisairaus tai endometrioosi.

Lisähoidot pyrkivät yleensä parantamaan kohdun kykyä ottaa alkio vastaan. Se osuu harvoin ongelman ytimeen. Raskauden alkuun liittyvät ongelmat johtuvat kohdusta vain 20 prosentissa tapauksista.

– Raskauden alkaminen riippuu 80-prosenttisesti siitä, onko alkio normaali vai ei, Varila sanoo.

Hän haluaakin pitää alkioiden PGS-tutkimuksen puolta.

– En missään nimessä panisi sitä saman kategoriaan tehottomien adjuvanttihoitojen kanssa!

Varilan näkemys on, että jo muutaman vuoden kuluttua PGS-tutkimus tehdään kaikille hedelmöityshoidossa oleville.

Tällä hetkellä tutkimus on siihen vielä liian kallis, mutta jatkossa kustannustehokas.

– Kun kohtuun ei siirretä turhaan geneettisesti viallisia alkioita, raskauden mahdollisuus alkionsiirtoa kohden kasvaa huimasti – jopa 80 prosenttiin nykyisen 22 prosentin sijaan, Varila sanoo.

PGS minimoi sattuman osuuden, hän sanoo.

Varila ei väitä, että PGS-tutkimus lisäisi syntyvien lasten määrää, mutta se säästää potilaan hermoja ja rahoja.

– PGS-tutkimuksen etu on, ettei tehdä yhtään turhaa alkiosiirtoa, vaan siirretään kohtuun alkioista heti se paras, Varila sanoo.

Jos pariskunnan seitsemästä alkiosta vain yksi on normaali, pari saattaa joutua kestämään kuusi pettymystä ennen onnistumista

Kaikki eivät niitä kestä. Paula Kuivasaari-Pirisen väitöskirjan mukaan 30 prosenttia potilaista jättää hedelmöityshoidot kesken.

– Heittäkää loput alkiot roskiin, Varila kertoo potilaiden sanovan.

Johanna Aaltonen kutsuu PGS-tutkimusta valintatyökaluksi, joka voi nopeuttaa raskauden alkamista.

– Osaamme sen avulla panna alkiot paremmin siirtojärjestykseen ja välttää turhat siirrot.

Nopeus on erityisen tärkeä potilaille, joiden hedelmällinen aika on päättymässä, Aaltonen sanoo.

Kyse ei ole vain iästä. Nuortenkin naisten normaalin näköisistä alkioista liki puolet oli poikkeavia, todettiin viitisen vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa.