Masentuneet henkilöt suuntaavat tarkkaavuutensa negatiivisiin ärsykkeisiin, tulkitsevat neutraaleja kasvonilmeitä surullisiksi sekä muistavat paremmin kielteisiä sanoja. Varsin vähän on kuitenkin tutkittu sitä, miten nämä vääristymät ilmenevät aivojen automaattisessa tiedonkäsittelyssä.

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutetussa tutkimuksessa mitattiin aivojen sähköisiä EEG-vasteita, kun tutkittavat katselivat kasvonilmekuvia. Masentuneilla aivovasteet surullisiin kasvonilmeisiin olivat suurempia kuin neutraaleihin ilmeisiin.

– Tulokset viittaavat siihen, että masentuneilla ilmenee vääristymää surullisten kasvonilmeiden käsittelyssä jo varhaisessa ja automaattisessa tiedonkäsittelyn vaiheessa. Automaattinen tiedonkäsittely on tärkeä tutkimuskohde, sillä aivot käsittelevät ympäristöstä saatavaa tietoa jatkuvasti myös silloin, kun havaintoihin ei tietoisesti kiinnitetä huomiota, tohtorikoulutettava Elisa Ruohonen Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta sanoo tiedotteessa.

Tutkimuksessa selvitettiin vääristymän pysyvyyttä tutkimalla aivovasteiden muutosta kolmen vuoden seurannassa. Seurannan aikana masentuneet osallistuivat lyhyeen psykologiseen hoitoon.

Suurella osalla tutkittavista masennusoireet helpottuivat seurantajakson aikana. Samaan aikaan negatiiviset vääristymät lievenivät.

Tiedonkäsittelyn vääristymät voivat vähentyä.

Vääristymien pysyvyydestä on aiemmin kiistely. Joidenkin tutkimusten perusteella niiden on esitetty olevan pysyvä piirre masennuksessa. Ruohosen mukaan heidän tutkimuksensa kuitenkin osoittaa, että tiedonkäsittelyn vääristymät voivat vähentyä.

– Tällä voi olla merkitystä masennuksen hoidon kannalta. Tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimusta sen selvittämiseksi, ovatko ne masennuksen oire vai syytekijä.

Tutkimuksessa uutta oli aivotutkimuksen ja kliinisen hoitotutkimuksen yhdistäminen pitkittäisseurannassa. Pitkittäistutkimukset ovat olleet harvinaisia, eikä vastaavanlaista aivotutkimusseurantaa ole tiettävästi aiemmin tehty. Pitkät seurannat antavat kuitenkin tärkeää tietoa, sillä masennushoitojen vaikutuksia arvioidaan tavallisesti hyvin lyhyellä aikavälillä, vaikka masennuksen tiedetään olevan pitkäkestoinen ja herkästi uusiutuva sairaus.

– Aivotutkimustiedon yhdistäminen hoitotutkimukseen voi mahdollisesti auttaa hoitovaikutusten arvioinnissa sekä valottaa häiriön taustalla vaikuttavia mekanismeja.

Masennus on monimuotoinen häiriö, jonka taustalla voivat vaikuttaa monenlaiset syytekijät. Aivotutkimuksen yhtenä tavoitteena onkin saada tietoa, jota voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa yksilöllisempien hoitojen suunnittelussa.

– Pyrimme tutkimuksissamme tunnistamaan aivovasteista merkkejä, jotka saattaisivat ennustaa hoidoista hyötymistä. On tärkeää huomioida masennuksen monimuotoisuus ja yksilöllisten tekijöiden vaikutus hoitoon. Voitaisiin esimerkiksi tutkia, hyötyvätkö havaintovääristymiin kohdistuvista kohdennetuista hoidosta ne masentuneet henkilöt, joilla vääristymät ovat voimakkaampia.