Suomen hammaslääkäriliitto on jo pitkään esittänyt erikoishammaslääkäreiden koulutusmäärien lisäämistä.

Nykyään uusia perustason hammaslääkäriopiskelijoita otetaan vuosittain neljään yliopistoon sisään yhteensä 185. Hammaslääkäriliiton mielestä oikea määrä olisi 160 opiskelijaa, ja resurssia siirrettäisiin erikoishammaslääkäreihin.

Nykyään erikoishammaslääkäreitä on noin 15 prosenttia kaikista hammaslääkäreistä. Hammaslääkäriliiton aiemman esityksen mukaan oikea määrä olisi 30 prosenttia.

Sosiaali- ja terveysministeriö on juuri tilannut oman selvityksen erikoishammaslääkärien sopivasta määrästä. Selvityksessä on kuultu myös keskussairaaloita.

– On hyvä huomata, että erikoishammaslääkäreitä on muuallakin kuin keskussairaaloissa ja suu­sairauksien poliklinikoilla. Monet ovat terveyskeskuksissa ja iso osa yksityisellä puolella, sanoo Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry.

Sinänsä pelkkä lääkäreiden määrän kasvattaminen ei kuitenkaan auta.

– Erikoishammaslääkäreistä ei ole pulaa siinä mielessä, että virat on yleensä täytetty. Ongelma on pikemminkin siinä, että palvelujärjestelmä on niin kehittymätön, ettei edes keskussairaaloissa ole riittävästi erikoishammaslääkärivakansseja, Pöyry sanoo.

Kun ei ole virkoja, ei potilaille tehdä lähetteitäkään ja koko ongelma jää piiloon, Pöyry kuvaa.

Tilanne näkyy potilaille niin, että suun alueen harvinaisempaan ongelmaan ei aina löydy apua julkiselta puolelta.

Terveyskeskuksessa ei aina ole riittävää osaamista, eikä asiaa voida ehkä ratkaista suusairauksien poliklinikallakaan.

Lisäksi pitää tehdä rajanvetoa siitä, mitkä asiat hoidetaan julkisella puolella. Käytännöt vaihtelevat eri sairaanhoitopiirien välillä.

Jos ihmiseltä puuttuu paljon hampaita ja syöminen ei onnistu, irtoproteesit saatetaan katsoa riittäväksi hoidoksi, vaikka ne eivät aina ole nykyisen lääketieteellisen käsityksen mukainen hoito.

Kiinteä proteesi on kuitenkin huomattavasti kalliimpi tehdä.

Nyt käytännöt ovat kirjavia ja vaihtelevat kunnasta toiseen.

Eksotessa Lappeenrannassa erikoishammaslääkärien virkojen lisäämisestä on keskusteltu.

– Tärkeintä olisi saada erikoishammaslääkäreitä töihin, sillä ei ole niinkään väliä, millä nimikkeellä virka on. Erikoishammaslääkäreitä on kuitenkin koulutettu liian vähän, sanoo Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin johtava ylihammaslääkäri Maarit Natunen.

Natunen sanoo, että koulutuksen muuttaminen niin, ettei erikoistumista tarvitse enää suorittaa kokonaan yliopistollisessa sairaalassa on ollut hyvä päätös, mutta käytännössä kaikissa keskussairaaloissa ja terveyskeskuksissa ei ole ohjaajia erikoistuville hammaslääkäreille.

Erikoishammaslääkäripalveluiden saatavuudessa on myös suuria alueellisia eroja. Natunen muistelee vuoden 2010 tilannetta, jolloin pelkästään Lappeenrannassa oli yli 3 000 ihmisen hammaslääkärijonot, mutta ei yhtään erikoishammaslääkäriä.

– Jo vuonna 2011 tehtiin erillinen palkkaratkaisu hammaslääkäreille ja erikoishammaslääkäreiden kanssa palkasta sovitaan erikseen. Lääkärisopimuksen palkoilla tilanne ei olisi ikinä korjaantunut, Natunen sanoo.

Matti Pöyry toivoo, että suun terveydenhuollon kokonaisuus nousisi yleisemminkin keskusteluun sote-politiikassa.

Edellisen hallituksen sote-uudistusmallissa palveluiden saatavuus olisi periaattessa parantunut kun julkiset ja yksityiset palveluntuottajat olisivat olleet samalla viivalla.

Nyt käytännöt ovat kirjavia ja vaihtelevat kunnasta toiseen. Joku antaa palvelusetelin ja toinen ei.

Pöyryä hämmästyttää myös se, että hammashoidon potilasmaksuista ei käydä keskustelua, vaikka ne ovat moninkertaiset verrattuna julkisen puolen muihin maksuihin.

– Terveyskeskuksissa pohditaan, onko potilaalla varaa hoitoon. Olisi absurdi ajatus, että lonkkaleikkauspotilaalta kysyttäisiin ottaako hän paremman proteesin vai halvan kiinalaisen, mutta hammaslääkäreille se on arkipäivää, Pöyry sanoo.

Lue lisää hammashoidoista:

Yle: Ruotsissa paljastui laaja hammaslääkärihuijaus (MU 26.6.2019)

Hammaslääkäriliitto haluaa nostaa Kela-korvauksia – ”Riittävä julkinen tuki asiakasmaksujen pitämiseksi kohtuullisella tasolla turvaa hoidon yhdenvertaista saatavuutta” (MU 23.5.2019)

Juttua päivitetty 6.9. klo 06.