Ennen kuin aloitin 2000-luvun alussa työni Tampereen nuorisoneuvolassa, olin toiminut terveys- keskuslääkärinä pienehköillä paikkakunnilla.

Yllätys oli suuri, kun jouduin uudessa työssäni kirjoittamaan todella paljon aborttilausuntoja, pahimmillaan joka päivä. Sattui oikein buumi. Siihen mennessä en ollut tehnyt kuin muutaman aborttilausunnon.

Sitten yhtenä päivänä vastaanotolleni tuli 13-vuotias tyttö. Hän kertoi tulosyykseen seksuaalisen haluttomuuden.

Hämmästyin. Ajattelin, että nyt on täti-ihminen ihmeissään. Mistä tässä voi oikein olla kyse?

En enää tarkkaan muista, mitä siinä tein tai tutkin, mutta tilanne oli varsin hämmentävä. Keskustelimme tytön kanssa, mitä hänen ikäisensä elämään normaalisti kuuluu.

Kerroin, ettei kyse hänen kohdallaan ollut seksuaalisesta haluttomuudesta. Todennäköisesti hän ei vain vielä ollut siihen valmis – mikä tuossa iässä on pikemminkin normaalia kuin epänormaalia.

Tämä tapaaminen oli itselleni merkittävä juttu. Reippaana tyttönä päätin, että kun en ymmärrä, mistä on kyse, ryhdyn tutkimaan aihetta. Tein väitöskirjan suomalaistyttöjen seksuaaliterveydestä ja -kulttuurista.

Tutkin aihetta kymmenen vuotta. Samalla opin yhden hyvin tärkeän asian. Olin osannut keskustella tytön kanssa ihan hyviä ja tärkeitä asioita. En ollut kuitenkaan osannut ottaa puheeksi seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä.

Jos vastaan tulee tällainen tilanne, pitäisi tulla mieleen, että taustalla voi olla jotain hyvin traumaattistakin. Nuoret eivät suinkaan kerro sitä ensimmäisenä tullessaan terveydenhuollon ammattilaisen puheille, varsinkaan, jos asiasta ei kysytä.

Tapaus oli monellakin tapaa opettavainen. Oli hämmentävää huomata, miten vahvasti nuori ihminen on ulkoapäin tulevan informaation varassa. Se, että 13-vuotias on huolissaan haluttomuudesta, kertoo paljon meidän yhteiskunnastamme ja mediasta.

Tytöt ovat ehkä hieman poikia paremmassa asemassa. He usein esimerkiksi kuukautisongelmien tai ehkäisyn vuoksi apua hakiessaan tulevat ammattilaisen juttusille.

Pojat ovat vahvasti kavereiden ja netin varassa. Netissä on asiallista ja hyvää tietoa, mutta paljon myös asiatonta ja ahdistavaa.

Tärkeä opetus oli, että tämäntyyppisessä tilanteessa pitää aina muistaa seksuaalisen hyväksikäytön tai väkivallan mahdollisuus. Sitä täytyy kysyä ihan avoimesti.

Seuraavan vaikean tapauksen kertoo päihdelääkäri Tarja Hietala Kotkasta.