Sari Hyvärinen, fysioterapeutti

Miten yhteistyönne alkoi?

– Olemme tehneet yhteistyötä vuodesta 1990 asti, ja työn sisältö on vuosien varrella vaihdellut. 90-luvulla työtä tehtiin moniammatillisissa tiimeissä ja siihen kuului paljon kehitystyötä. Välillä käytännöt muuttuivat, mutta nyt olemme taas fyysisestikin samassa työpisteessä, aina voi koputella oveen. Molemmilla on omia näkemyksiä ja pohdimme, miten ne menevät yhteen kuntoutuksessa.

Mitä olet oppinut Markulta?

– 30 vuoden aikana on oppinut paljon omastakin työstä, samoin Markku omastaan. Olemme olleet yhdessä koulutuksissa ja meillä on aina ollut samanlainen ajattelutapa. Markku on tuonut työhön tieteen ja tutkimuksen näkökulmaa hoitojen vaikuttavuudesta. Se on ollut iso asia.

Onko yhteistyönne tasa-arvoista?

– Markku on tietenkin Eksoten kuntoutusjohtaja ja meidän kaikkien pomo, mutta potilastyössä olemme tasa-arvoisia ja molemmilla on oma osaamisensa. Markku myös arvostaa minun osaamistani ja ottaa sen huomioon. Kummalla tahansa meistä on potilas, aina tietää, että hänet voi lähettää toiselle ja ihminen tulee hoidettua viimeisen päälle. Myös potilaat vaistoavat sen, eivätkä saa ristiriitaisia ohjeita.

Mikä teitä yhdistää?

– Vaikeat selkäpotilaat ovat olleet yhteinen kiinnostuksen kohteemme koko historiamme ajan. Nyt olemme molemmat valtavan innostuneita uudesta selkäpotilaiden kuntoutustavasta, jota pyrimme saamaan laajasti käyttöön täällä. Olemme molemmat innokkaita kehittäjiä.

Mitä ihailet eniten Markussa?

– Kun Markku jää kohta eläkkeelle, se on iso menetys. Ihailen Markun kykyä selkeyttää monimutkaisia asioita ja laajaa asioiden tietämystä. Hän on aina ollut hirveän nopea reagoimaan ja hänellä on luova tapa ajatella. Hänellä on paljon hienoja piirteitä fysiatrina ja kuntoutusjohtajana laajemminkin. Markku on ollut loistava myös kehitystyössä ja innostaa siihen muitakin.

Markku Hupli, fysiatri

Mitä konkreettista yhteistyöstänne on seurannut?

– Olemme kouluttaneet niin sanottuja asiantuntijafysioterapeutteja, jotka pitävät itsenäisiä vastaanottoja ja joilla on oikeus lähettää potilaita suoraan fysiatrille ilman erillistä lääkärin lähetettä. Asiantuntijafysioterapeuttien kanssa on tehty lisäksi tules-hoidon käsikirja. Tekemässäni kyselyssä selvisi jo vuonna 2007, että lääkärit olisivat valmiita antamaan monenlaisia töitään fysioterapeuteille, jopa murtumakontrollit, ja nykyään fysioterapeuttien tules-vastaanotoista ollaankin kiitollisia.

Mikä on ollut yhteistyössä antoisinta?

– Olemme oppineet toisiltamme ymmärrystä siitä, mitä toinen tekee työkseen. Osaamme entistä enemmän hyödyntää toistemme osaamista ja olemme pystyneet jakamaan potilaita tasaisesti, mikä on tehnyt työstä mielekkäämpää. Kokeilemme mielellämme kaikkea uutta, mutta vain jos siitä on potilaalle hyötyä. Huuhaata ei kokeilla.

Mikä on Sarissa parasta?

– Olimme hiljattain taas uudessa koulutuksessa yhdessä ja opimme uuden menetelmän erittäin hankalien selkäkipupotilaiden hoitamiseksi. Sari on valtavan innostunut siitä ja minulle tulee hirveän hyvä tunne kun näen, että potilaalla on isot pelot toimia kipunsa kanssa, mutta uudella menetelmällä terapeutit saavat purettua tilanteen. Sari on siinä meillä yksi parhaista. Voin todella hyvin mielin laittaa potilaan Sarille hoitoon.

Miten yhteistyö jatkuu?

– Olen jäämässä huhtikuussa eläkkeelle, ja sitä ennen on harmillisesti pidettävä lomiakin. Olemme kuitenkin vieläkin lähteneet kehittämään uutta kipuhoidon käytäntöä Eksotessa. Itse jatkan tutkimustyötäni eläkkeelle jäätyänikin.

Kuka muu tekee organisaatiossanne yhteistyötä?

– Ortopedit ovat innostuneet kamalasti. Ensin he hinkuivat fysioterapeuttia sinne, ja kun saivat, haluavat jo toisen ja varmaan kolmannenkin. Ortopedin ja fysioterapeutin yhteistyö toimii siellä mahtavasti, ja se helpottaa ortopedin työtä. He pääsevät suoraan potilaan kimppuun. Kaikkien kanssa yhteistyö ei lähde käyntiin helposti, mutta kun ihmisille antaa aikaa katsoa mallia, yhteistyö on meillä sujunut aina tosi hyvin.

Mitä lääkäri voi oppia fysioterapeutilta?

Ennen kaikkea siitä, miten potilaassa saadaan heräämään halu oman toimintakyvyn ylläpitämiseen esimerkiksi motivoivan haastattelun avulla. Lääkäreidenkin kannattaisi opetella se, vaikka vastaanottoajat ovatkin lyhyitä.

Lääkärit olisivat valmiita antamaan monenlaisia töitään fysioterapeuteille.