Pieni osa potilaista ja potilaiden vanhemmista rimpuilee koululääketiedettä vastaan. Jotkut saattavat vaatia lapsilleen uskomuksiin tai uskontoon perustuen vaihtoehtohoitoja tai kieltäytyvät itse tärkeistä toimenpiteistä. Joskus hoidolliset näkemykset törmäävät niin pahasti, että apuun tarvitaan poliisi.

Syöpä- ja veritautien osastolla annetaan leukemiaa sairastaville lapsille verensiirtoja. Niitä Jehovan todistajien vakaumus ei salli.

– Jehovan todistajien kanssa ongelmia ei ole. Kun verensiirto tulee puheeksi, otamme lapsen väliaikaisesti huostaan, sanoo Husin lasten-ja nuortensairaalassa työskentelevä erikoislääkäri Kim Vettenranta.

Huostaanotto merkitsee yleensä vain hoidollisten päätösten siirtymistä sairaalalle. Vaikeampia ovat tilanteet, joissa vain toinen vanhemmista on Jehovan todistaja. -

– Se vanhemmista, joka ei ole Jehovan todistaja, ei halua luopua huoltajuudesta, sanoo Vettenranta.

Hänen mielestään vaikeampia tapauksia ovat kritiikittömästä vaihtoehtohoitoihin uskovat ja internetuskovaiset.

Luontousko melkein tappoi

Erään lapsen äiti halusi kieltää lapsensa hoidon sillä perusteella, että luonto oli asettanut leukemian lapseen.

– Se oli eräänlaista viheruskoa. Koko hoito oli yhtä takkuamista ja kinaamista. Aina, kun olimme ottamassa lasta huostaan, äiti antoi periksi.

Hoidot saatiin kuitenkin annettua. Mutta sitten perhe tipahti seurannan ulkopuolelle.

– Mekin huomasimme, että tapaamisia oli jäänyt väliin. Halusimme puhua lapsen kanssa fertiliteetistä ja gynekologisista asioista. Vanhemmat eivät tähän suostuneet, ja lopulta lapsi haettiin koulusta poliisiautolla. Vanhemmat tulivat hekin poliisikyydissä. Äiti sitten kiljui oven läpi, että huuda, jos sinulle tehdään pahaa, sanoo Vettenranta.

Toisessa tapauksessa internetissä itseään kouluttaneet vanhemmat halusivat leikkaushoidon osalta ratkaisua, jossa eloonjäämisen todennäköisyys olisi ollut kymmenen prosenttia alhaisempi kuin meidän valitsemassamme hoidossa.

Suomessa vain muutama promille lapsista jää rokottamatta. Helsingin Kätilöopistolla jotkut vanhemmat kieltävät K-vitamiinin antamisen injektiona.

– He uskovat vitamiinin piikittämisen aiheuttavan leukemiaa. Osa vanhemmista antaa vitamiinin suun kautta, mikä on hankalampaa, sanoo Kätilöopiston lastenlääkäri Auli Hakulinen.

Varo vihaista karppaajaa!

Vähähiilihydraattisesta dieetistä sanailu on Suomen oloissa ennennäkemättömän kiivasta. Lihavuustutkija, professori Aila Rissaselle toisinajattelijat ovat tuttuja.

– Kerran karppaajien nettisivulla pohdittiin, jokohan se Rissanen olisi kuollut, Rissanen sanoo.

– Potilaina on ollut tätä dieettiä kokeilleita syömishäiriöpotilaita ja laihduttajia. Muutamat fanaatikot ovat hyökänneet lihavuustutkijoita vastaan hyvin voimakkaasti, uhkailleet henkilökohtaisesti ja lähettäneet häväistyskirjeitä. Heidän motiivejaan mietin erityisesti. Jonkinlainen turvattomuus on varmasti taustalla, Rissanen toteaa.

Osa ravitsemustutkijoista ei suostu puhumaan omalla nimellään, koska ovat saaneet osakseen aggressiivista, henkilöön menevää arvostelua.

Suomen Akatemian johtaja Mikael Fogelholm on saanut osansa karppaajien reaktioista. Bloginsa keskustelun hän lopetti, koska se täyttyi karppaamisesta.

– Julkisesti esillä olevat ravitsemusasiantuntijat ovat kuulleet alakarppaajilta kunniansa monta kertaa julkisilla foorumeilla ja muutoinkin, Fogelholm toteaa.

Kuoleman edessä kaikki apu käy

Myös lääkärikunnassa on vaihtoehtohoitojen kannattajia. Kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä puolustaa vähähiilihydraattista dieettiä ja epäilee rokotusten terveellisyyttä. Työnsä hän on tähän mennessä saanut tehdä rauhassa.

Heikkilän mielestä vaihtoehtohoidot ovat virallisia hoitoja tehokkaampia ja turvallisempia. Heikkilän mukaan lääke- ja ruokateollisuus ovat median suurimpia rahoittajia, joten media julkaisee uutisia, jotka tukevat rahoittajiensa etuja.

Husin päivähoito-osaston ylilääkärin Petri Bonon mukaan syöpäpotilaat kieltäytyvät harvoin koululääketieteen tarjoamista hoidoista. Hoitosuhde saattaa kuitenkin katketa potilaan päätöksestä. Lääkärille tilanne on hankala.

Bonon mukaan enemmistö potilaista uskoo lääkäriä. Kieltäytyminen on yleisintä, kun potilasta ei enää pystytä parantamaan. Tällöin potilas saattaa hakea apua vaihtoehtohoidoista.

Toinen syöpäklinikan työntekijä kertoo rintasyöpäsairaasta, joka halusi turvautua vaihtoehtoiseen hoitoon ja kieltäytyi koululääketieteeseen perustuvasta hoidosta. Vaihtoehtohoidon aikana syöpä ehti levitä. Jos virallinen hoito olisi aloitettu ajoissa, paraneminen olisi ollut todennäköistä.

Kirjoitus on ilmestynyt Mediuutisissa 23.5.2008.