Luimme suurella mielenkiinnolla kollegoiden Honkanen, Knuuti ja Kinnunen haastattelun Hallitusohjelman kohtaan ”Selvitetään vaihtoehtohoitoihin ja ei-lääketieteellisin perustein annettaviin esteettisiin hoitoihin liittyvää lainsäädäntötarvetta yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa potilasturvallisuuden varmistamiseksi.” ja olemme täysin samaa mieltä – puoskarilain kanssa olisi edettävä, ja ripeästi.
Haluamme nostaa Hallitusohjelman lainauksen loppuosan keskusteluun ” selvitetään…. ei-lääketieteellisin perustein annettaviin esteettisiin hoitoihin liittyvää lainsäädäntötarvetta yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa potilasturvallisuuden varmistamiseksi.”.
Tällä hetkellä Suomessa saa antaa vaativia esteettisiä hoitoja eli kirurgiaa ilman plastiikkakirurgian erikoislääkärin koulutusta ja pahimmillaan ilman mitään kirurgian koulutusta. Useissa Euroopan maissa on potilasturvallisuuden lisäämiseksi nähty tarpeelliseksi säätää lakeja, jotka määrittelevät sitä, kuka voi tehdä plastiikkakirurgisia leikkauksia. Suomessa näin ei ole. Terveydenhuoltoa valvovat viranomaiset eivät pysty puuttumaan toimintaan, koska nykyisen lain mukaan Suomessa laillistettu lääkäri voi tehdä mitä leikkauksia tahansa – jos on vaan riittävästi pokkaa.
Pistoshoitojen puolella tilanne on vielä huonompi. Pistoshoitoja saavat antaa henkilöt, joilla ei ole terveydenhuollon ammattihenkilön koulutusta. Ihon alle tai ihoon pistettävät täyteaineet luokitellaan meillä lääkinnällisiksi laitteiksi, joten pistoshoitoja antavilta henkilöiltä ei edellytetä koulutusta, eikä heitä valvota. Suomessa ei ole pistoshoitojen käyttöä säätelevää lakia.
Helposti ajatellaan, että tämä on uusi ilmiö, somen ulkonäkökeskeisyyden mukanaan tuoma kuriositeetti. Ei pidä paikkaansa. Jo vuonna 1992 Lääkärilehdessä oli keskustelua palstalla kirjoitus ”Varo malpractice-toimintaa” jossa kerrotaan, miten ei-erikoistuneet lääkärit pyrkivät mainostamaan itseään ja työtänsä erikoisalan nimellä. Asia ei ole muuttunut kolmessa vuosikymmenessä. Se mikä on muuttunut, on että nykyisin näitä toimijoita on valtava määrä.
Satunnaisilla kursseilla ”kouluttautuneiden” yhden tempun tekijöiden komplikaatiot jäävät erikoislääkäreille hoidettavaksi, sekä yksityiselle että julkiselle puolelle. Eikö tämä tilanne ole jo jatkunut riittävän pitkään. Kuinka monen tyttären, pojan, sedän, tädin, äidin, isän, serkun, puolison, ystävän, kaverin, rakastetun me olemme edelleen valmiit altistamaan epäpätevien toimijoiden käsiin? Suomessa on kiistaton lainsäädäntötarve esteettisiin hoitoihin ja esteettiseen kirurgiaan liittyen.
Virve Koljonen
professori
Hus Plastiikkakirurgian klinikka
Patrik Lassus
ylilääkäri
Hus Plastiikkakirurgian klinikka
Lue seuraavaksi:
