Tehdessäni juttua lääketieteen julkaisuharhasta sivuille 4-5 koin useita pieniä draaman hetkiä. Niitä syntyy, kun järkevän kuuloiset haastateltavat ovat asioista päinvastaista mieltä.

Draamaa syventää, jos en osaa perustella vedenpitävästi, kumpi heistä on oikeassa.

Koin miellyttävän ristiriitaisena esimerkiksi sen, että liki kaikki akateemisen maailman haastateltavani mainitsivat lääketeollisuuden pimittävän osan tutkimustuloksistaan. Lääketeollisuus taas kuvaili ilmoittavansa kaikki kliiniset tutkimukset ja tulokset ihan rutiinisti julkisella nettisivustolla.

Jonkun täytyy olla väärässä. Vai onko lääketeollisuudella uusia keinoja pitää epäsuotuisat tutkimustulokset poissa julkisuudesta?

Tutkimuseettisen toimikunnan varapuheenjohtaja Veikko Launis pohti sitä, miten hankalaa on saada pitävää näyttöä tuloksen pimittämisestä. Hyviä perusteluja julkaisemattomuudelle on niin paljon: ei ole ehditty, kaivataan lisää aineistoa, ei julkaistu vielä tämän raportin yhteydessä.

Toinen kutkuttava ristiriita minulle oli se, onko lääketieteen julkaisuharhasta puhuttu iän kaiken vai aivan liian vähän.

Käypä hoito -päätoimittajan Jorma Komulaisen näkökulmasta julkaisuharhasta on puhuttu 1900-luvun alusta asti. UKK-instituutin tutkimusjohtaja Riitta Luodon mielestä keskustelussa ollaan Suomessa vasta pääsemässä vauhtiin. Hänestä pienten maiden kannattaa olla harhasta erityisen tietoisia, sillä nimenomaan pienissä tutkimuksissa se saattaa aiheuttaa suuria virheitä.