Miksi erikoistuvan lääkärin vastaanoton arviointia pitäisi tehdä? Tähän kysymykseen yleislääketieteeseen erikoistuvien ohjaajalääkäri, terveyskeskuslääkäri Eeva Sundströmillä on selvä vastaus: koska erikoistuvat arvostavat palautetta.
Palaute on myös ehdoton edellytys sille, että erikoistuva kehittyy erikoisalansa osaajana.
Tikkurilan terveysasemalla työskentelevällä Sundströmillä on kymmen vuoden kokemus vastaanoton arviointien tekemisestä. Hän vinkkaa kollegoilleen, että arviointi luo konkreettista materiaalia palautteen antamiseen. Kirjallinen lomake on työkalu, josta hyötyy sekä erikoistuva että ohjaaja.
– Arviointi luo rakennetta ohjaukseen, Sundström toteaa.
Sundström painottaa, että vastaanoton arviointi on osa ohjausta, ei arvostelua. Sitä ei koskaan tehdä yllättäen, vaan aika sovitaan erikoistuvan kanssa etukäteen.
– Vastaanoton perään varataan vielä 15-30 minuuttia purkua ja keskustelua varten.
Sundström suosittelee, että arviointi tehtäisiin ajanvarausvastaanotolla ennemmin kuin akuuttivastaanotolla.
– Akuuttivastaanotolla saattaa tulla vastaan vaikka nuhapotilas, josta ei saada paljon irti. Ohjattava saa kuitenkin itse tämän asian päättää, Sundström toteaa.
Käytännössä arviointi tapahtuu näin: Ohjaajalääkäri menee ohjattavan huoneeseen ennen potilasta. Hän etsii itselleen paikan niin, että hän ei ole potilaan katsesuunnassa. Puhelimen hän laittaa äänettömälle ja sopii ohjattavan kanssa siitä, miten tämä esittelee ohjaajansa potilaalle.
On tärkeää tehdä selväksi potilaalle, että arviointi liittyy ohjattavan jatkokoulutukseen.
– Itse kyllä tervehdin potilasta, mutta hyvin vähäeleisesti. Hoitava lääkäri pitää koko ajan ohjat käsissään.
Purku- ja keskustelutilanteessa Sundström suosittelee noudattamaan tiettyä hyväksi havaittua kaavaa. Alkuun on hyvä nostaa esiin positiivisia asioita, kehua yleisellä tasolla vastaanoton sujumisesta.
”Tuli sellainen olo, että itsekin olisi mukava tulla sun vastaanotolle.”
”Potilas oli alkuun aika epäileväinen, mutta hyvän suunnitelman saitte tehtyä.”
”Kylläpä pystyit pitämään ohjat käsissäsi hyvin.”
”Potilas tuntui luottavan sinuun.”
– Positiivisten asioiden sanominen kannattaa, Sundström kannustaa.
Arviointilomake käydään yhdessä kohta kohdalta läpi: työnhallinta, vuorovaikutustaidot, yleisvaikutelma. Mikä vastaanotossa oli erityisen hyvää, entä missä oli kehitettävää? Samoin ylös kirjataan kehityssuunnitelma - miten erikoistuva voisi kehittää taitojaan?
On tärkeää, että myös ohjattava saa kertoa omat huomionsa työstään. Ohjaajaa Sundström kehottaa kysymään ohjattavaltaan myös mielipidettä arvioinnista. Mitä hän arvioinnista oppi?
Lopuksi Sundström kuitenkin muistuttaa, että jokainen ohjaajalääkäri tekee vastaanoton arvioinnin omalla tyylillään.
