Mallit toimivat juuri siinä viitekehyksessä, mitä muuttujia sinne on syötetty sisään. Ei ole ihme, että moni kliinistä lääkärin työtä tekevä, joka on myös tehnyt tieteellistä tutkimustyötä, haluaa lisää avoimuutta näistä käytetyistä laskennallisista malleista. Eikä ole ihme, että jo yleisesti kysytään, mikä on Suomen strategia koronakriisissä. Strategiassahan on kyse noiden mallien tulosten tulkinnasta ja toteutuksesta.

Väestötiheydellä on keskeinen merkitys tartuntatautien leviämisessä. Väestötiheys – population density – voidaan ilmoittaa myös pinta-alaa kohden. Suomessa sairaanhoitopiireistä koostuvien erva-alueiden keskimääräinen väestötiheys on 18 asukasta/km2 (1.4-190), kun se vastaavasti on Helsingissä 3 052, Kirkkonummella 108, Joensuussa 32, Wuhanissa 1 400, Tukholmassa 4 796, Manhattanilla 27 800.

Kun tehokkain keino hallita epidemian leviämistä on ilmoitettuna social distancing, pitäisi yhtenä mittarina epidemian levinneisyyden ja tartuttavuuden arviossa pitää lukuarvoa tautitiheys suhteessa alueen pinta-alaan.

On suorastaa karmivaa ajatella, että taasko on vain tuijotettu systeemin tuottamia ”oikeita lukuja” eikä ajateltu todellista – kliinistä – asetelmaa.

Suomessa tautitiheimpänä alueena erottuu kiistatta Hus-erva, 0.13 todennettua tautitapausta/ km2, (14.4.). Vastaava luku Länsi-Pohjassa on 0.01 ja Lapissa 0.001. Näiden lukujen ja maalaisjärjen nimessä ei voida väittää, että olisi tapahtunut toivottu ”epidemian tasoittuminen maan eri osien välillä” juuri ennen Uudenmaan sulun avaamista.

On suorastaa karmivaa ajatella, että taasko on vain tuijotettu systeemin tuottamia ”oikeita lukuja” eikä ajateltu todellista – kliinistä – asetelmaa, miten ja missä koronatartunta todennäköisimmin tapahtuu ja epidemia nopeiten leviää.

Suomen kansallisesta omaehtoisesta karanteenimallista, missä flunssaoireiset ovat olleet kotona tai laitoksissa ilman varmennettua koronainfektiota lähipiirin jäseniään tartuttaen, ei ole mitään aikaisempaa julkaistua tietoa vaikuttavuudesta.

Kansainvälisissä julkaisuissa sen sijaan on korostettu, että karanteeni ja tartuntaketjujen katkaiseminen toimivat, jos oireinen testataan, ja karanteenista löytyvä positiivinenkin eristetään pois tartuttamasta muita. Paljonko Suomessa on turhaan karanteenissa olleita, ja paljon puhuttuja lapsia altistettu huonoille kotioloille vaan sen vuoksi, että testausta ei saatu kuntoon. Vai oliko kyseessä strategia?

Vaarana on tuottaa tietojen syöttäjille lukuja, joista heidän on vaivatonta tehdä tulkintoja.

Suomessa on edelleen kaikilla mittareilla arvioituna tautivapaita alueita, paikallisesti jopa Helsingissä (HS 21.4.) ja laajalti maakunnissa. Tämä etu kannattaa nostaa väestömme hauraiden suojelemiseksi. Yli 65-vuotiaiden osuus ja huoltosuhdeluku ovat nimittäin aivan eri tasoa Uudellamaalla (17%, 51) kuin tavataan Suomen länsi-, itä- ja pohjoisosissa (28-32%, 71-78).

Ennustettavuutta tulevien tartuntojen terveydellisistä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista on pakko peilata myös tehtyjen testien määrään ja laatuun. Mikä on talven aikana kotona sairastetun koronan osuus? Antaisiko paikallinen lauma suojaa hauraimmilleen, vai jatkuisivatko meillä eristykset?

Nykyteknologian vaarana on tuottaa tietojen syöttäjille lukuja, joista heidän on vaivatonta tehdä tulkintoja. Suomen koronaepidemian hallinta ei voi sivuuttaa kokemukseen perustuvaa lääketieteellistä ymmärtämystä ja tietotaitoa, eikä paikallista osaamista perusterveydenhuollon ja vanhushoidon yksiköissä.

Maria Juusela, LT

Erikoislääkäri, Espoo

Lue lisää:

OLETKO LÄÄKÄRI, HAMMASLÄÄKÄRI, PROVIISORI TAI FARMASEUTTI? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.