Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusvaradekaani, keuhkolääkäri Marjukka Myllärniemi varoittaa Suomea ajattelemasta, että sairaalahoidon tarpeen odotettua vähäisempi kasvu kertoisi koronaviruksen heikentymisestä.

– Olisi varomatonta nyt tehdä se johtopäätös sairastuvuudesta ja sairaalapotilaiden määristä, että virus olisi muuntunut heikommaksi. Tämä olisi aloittelijan virhe. Sama ilmiö on nähty Israelissa, Floridassa ja paraikaa Espanjassa. Taudin levittyä nuoremmassa väestönosassa se alkaa levitä heidän vanhempiinsa ja isovanhempiinsa, Myllärniemi kirjoittaa Helsingin yliopiston blogissa.

Asiasta on varoittanut Uuden Suomen haastattelussa myös epidemiologian professori Pekka Nuorti. Hänen mukaansa se, että kuolemat ja sairaalahoidon tarve eivät heti ole seuranneet tartuntamäärien kasvua Euroopassa loppukesästä, voi olla väliaikainen ilmiö.

– On muistettava, että koronavirus löytää vääjäämättä myös nuorista ja työikäisistä riskiryhmiin kuuluvat kunhan tapauksia tulee riittävästi lisää, Nuorti myös muistutti haastattelussa.

Myllärniemi kertoo kirjoituksessaan kevään kokemuksista keuhkolääkärin näkökulmasta. Amanuenssien perehdytyksessä, koronaepidemian alettua jyllätä Suomessakin, tarkasteltiin osastolla olevien potilaiden keuhkokuvia ja kuumekäyriä.

– Ensivaikutelmana kuvista oli puhdas järkytys, emme olleet uskoa silmiämme. Oli kuin olisimme katsoneet saman potilaan kuvaa 20 kertaa. Viruspneumoniitti on yleensä harvinainen sairaus, mutta nyt niitä oli siinä rivissä kymmeniä ja koko ajan tuli lisää. Keuhkokuvat olivat täynnä vaaleita läiskiä, ja potilailla oli sahaava, korkea kuume. Happeutuminen oli osalla heikkoa, ja lisähapen tarve voimakas, jopa viidennes potilaista ajautui tehohoitoon, Myllärniemi kertoo.

– Siinä missä influenssapneumoniittipotilas yleensä parani viikossa ja viimeistään siinä vaiheessa, kun sekundäärinen bakteerikeuhkokuume oli hoidettu, Covid-pneumoniittipotilas oli osastolla reilusti toista viikkoa, teho-osastohoitoineen vielä pidempään. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Hänen mukaansa Husin vuodeosastokapasiteetti olisi ylittynyt, jos epidemian olisi annettu jatkua ilman rajaustoimia.

– Hallituksen nopeat toimet epidemian rajaamiseksi johtivat siihen, että 21.4.2020 jälkeen potilaiden määrät alkoivat vähentyä, ja toukokuussa ihmeteltiin jo, minne potilaat hävisivät. Toukokuussa laitoshuoltajat tulivat putsaamaan kolmion osaston. Covid-potilaat oli siirretty kohorttisairaalaan. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun väsynyt laitoshuoltaja istui osaston käytävällä lopen uupuneena – urakka oli ohi. Helpotus oli käsin kosketeltavaa.

Tämän kokemuksen pohjalta hän pitää toisen aallon riskiä yhä vakavana.

– Ilmojen kylmetessä aerosoli lentää paremmin ja tulee aiheuttamaan uuden pneumoniittiepidemian noin kuukauden sisällä. Paljon on myös siitä kiinni, kuinka terveysviranomaiset pystyvät motivoimaan kasvomaskin käyttöä suomalaisille. Aikaikkuna kasvomaskisuositukselle olisi ollut keväällä 2020. Emme ehkä olisi nyt toisen aallon kiihtymisvaiheessa, jos maskit olisi tuolloin otettu käyttöön.

Marjukka Myllärniemen mukaan toisen aallon kynnyksellä on myös toivoa, sillä koronaviruksesta ja sen hoidosta on opittu paljon.

– [Keväällä] soitin keuhkosairauksien emeritaprofessori Brita Stenius-Aarnialalle kysyäkseni neuvoa. Hän kertoi 1980-luvun polioepidemiasta ja kysyi varovasti: ”Auttaisikohan pieni steroidi tässä?” Nyt tiedämme vastauksen: Pieni annos deksametasonia oikeassa vaiheessa vähentää kuolleisuutta pneumoniittipotilailla.

Rokotteiden kehitystyö on jo pitkällä, ja Myllärniemen mukaan saattaa olla kuukausien kysymys, kun maailmaan saadaan toimiva rokote. Lääkehoidon suhteenkin on tullut kehitystä.

– Useat suomalaispotilaat ovat jo saaneet remdesiviiri-viruslääkettä (ilmaiseksi), ja ensimmäiset kokemukset lääkkeestä ovat positiivisia. Tutkimukseen on tulossa myös muita lääkehoitohaaroja sen jälkeen, kun remdesiviirin teho on selvitetty. Deksametasonin on osoitettu pienellä annoksella vähentävän kuolleisuutta pneumoniittipotilailla, ja sitäkin meillä on käytössä soveltuville potilaille, Myllärniemi kertoo.

– Toivoa siis on – tarvitsemme vain vähän aikaa. Vetoan päättäjiin ja yhteisöihin – ladatkaa koronavilkku, käyttäkää kasvomaskia ja rajoittakaa kokoontumista yksilö- ja yhteisötasolla, niin meidän ei tarvitsisi taas järkyttyä, kun katselemme osaston potilaiden keuhkokuvat läpi.