Husin keuhkonsiirto-ohjelmasta esitettiin Mediuutisissa näkemys, että Suomessa siirteistä on pula, mutta onneksi niitä on saatavilla muista pohjoismaista. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

Kansalaisemme testamenttaavat viimeisenä tahtonaan korvaamattoman arvokkaat elimensä paremmin kuin missään muussa pohjoismaassa. Lahjoitusten määrä tulee tänäkin vuonna olemaan ennätyksellinen. Mutta keuhkonsiirtoja Suomessa tehdään vähiten.

Väittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa:

1. ”Siirtojen määrä on kasvussa”. Tilastojen mukaan keuhkonsiirtojen määrä nousi vaatimattomaan 28 siirron huippuunsa vuonna 2012. Samana vuonna sydän-keuhkokeskuksen perustamisen yhteydessä kasvu suitsittiin, sittemmin määrä on ollut enimmäkseen alle 20 siirtoa per vuosi.

2. ”Listakuolemat ovat harvinaisia.” Vuonna 2018 listalta kuoli tai poistettiin yhdeksän potilasta ja vuonna 2017 kymmenen potilasta. Pysyvä poisto listalta toki kaunistaa kuolleisuustilastoa, mutta potilaan kannalta lopputulos on valitettavasti sama. Kun siirtojen määrään verrattuna puolet potilaista menehtyy, kyse ei ole harvinaisesta ilmiöstä, vaan valitettavasta tehottomuudesta. Yhtä tärkeitä ovat kuitenkin ne potilaat, jotka menehtyvät hoitoa vailla, listan ulkopuolella.

3. “Suomi on mukana Pohjoismaiden yhteisessä järjestelmässä, jossa on mahdollista saada puuttuva elin muista Pohjoismaista”. Kiitos Husin organisoimattoman toiminnan, Scandiatransplant toimii lähinnä kanavana, jonka kautta suomalaisia keuhkoja viedään muihin pohjoismaihin. Pohjoismaissa ei ole juuri ylimääräisiä kelvollisia keuhkoja, kaikille on tarvitsija.

Lähde: Pekka Hämmäinen ja Scandiatransplant

Kollegan esittämän arvion tarvittavasta luovuttajien määrästä täytyy perustua keuhkosiirtojen pioneerivaiheeseen viime vuosituhannen puolella, jolloin luovuttajiksi hyväksyttiin ainoastaan tupakoimattomia, nuoria yksilöitä moitteettoman keuhkokuvan ja kaasunvaihdon kera. Nykyaikana käytännöt ovat toiset – varsinaisia vasta-aiheita erityisesti keuhkoluovutukselle on vähän.

Muissa pohjoismaissa lahjoitetuista elimistä hyödynnetään 30–40 prosenttia, eli kaksi kertaa suurempi määrä kuin Husissa. Australiassa käyttöaste on ollut yli 40 prosenttia, Japanissa 60 prosenttia. Allekirjoittaneen omassa aineistossa, nykyään ulkomailla, viime vuodelta niin sanottujen marginaalisten siirteiden osuus siirroista oli peräti 92 prosenttia. Useimmiten keuhkoista käytän vain hyvät lohkot, jo viisi vuotta sitten aloitin hiljattain Duodecim-lehdessä tulevaisuuden optiona mainitun, siirteiden ex-vivo-kuntoutuksen kehon ulkopuolella.

Olen opiskellut ja kehittänyt keuhkonsiirtotoimintaa useissa eri maissa. Aikoinaan Stanfordin yliopistossa, kun yksi keuhkosiirre menetettiin, jouduin tiimin jäsenenä kansallisen elinluovutusorganisaation välittömään ristikuulusteluun. Wienissä näin, kuinka aina, kun siirre hylättiin, yksi potilas pitkässä jonossa menetti mahdollisuutensa. Viime vuonna minulla oli mahdollisuus vierailla Kiotossa, maailman johtavassa omaiskeuhkonsiirtoja tekevässä keskuksessa. Perehdyin kädestä pitäen kokonaisuutena toiminnan tekniikkaan ja etiikkaan, erityisesti luovuttajiin liittyviin yksityiskohtiin.

Ilman luovuttajia ja siirteitä ei ole elinsiirtoja. Toimiessani Suomessa huomautin, että pohjoismaihin verrattuna Suomessa puolet keuhkosiirteistä hukataan ja haudataan turhaan. Husin sydän-keuhkokeskuksessa lyhyt kommentti asiaan oli, että keuhkonsiirtoja tehdään muutoinkin liikaa. Suhtautuminen luovuttajiin ja siirteisiin SK-keskuksessa on ollut ennenkuulumatonta, tähän en henkilökohtaisesti voinut sopeutua.

Hus Sydänkeskuksen kannanotto on tilastojen pohjalta hyvin erikoinen, tarkoitusperää ja asiantuntemusta voi miettiä. Husin monopoliasema erityisesti velvoittaisi elinsiirtoihin liittyvässä tiedottamisessa ehdottomaan läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Voimakkaasti kehittyvällä keuhkonsiirtotoiminnalla ei ole juurikaan tekemistä yleiskeuhkosairauksien, sydänkirurgian tai kardiologian kanssa, joiden alaisuudessa sen katsotaan syövän resursseja SK-keskuksen muulta toiminnalta.

Jos toimintaa oikeasti haluttaisiin kehittää, keuhkonsiirto-ohjelma kansainvälisen käytännön mukaisesti olisi Suomessakin hallinnollisesti syytä siirtää muodostettavan elinsiirtokeskuksen alaisuuteen.

Scandiatransplant toimii lähinnä kanavana, jonka kautta suomalaisia keuhkoja viedään muihin pohjoismaihin.

Pekka Hämmäinen

Kirjoittaja on dosentti, kirurgi: elinsiirrot, vaikeimmat keuhkovauriot ja keuhkovaltimoverenkiertohäiriöt