Aivokuolleiden elinluovuttajien määrä ei riitä kattamaan tarvittavien elinsiirteiden määrää, joten Suomessakin on otettu käyttöön elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen. Tämä Donation After Circulatory Determination of Death (DCDD) -toiminta on jo käytössä useissa muissa maissa.

DCDD-toimintaa on valmisteltu Husissa vuoden 2019 alusta.

Aluksi vain munuaisensiirtoja

DCDD-toiminta on aloitettu Suomessa kymmenen elinluovuttajan pilotoinnilla. Pilotointivaiheessa tehdään vain munuaisensiirtoja.

“Elinluovutus verenkierron pysähtymisen jälkeen voi tulla kyseeseen, jos vaikeasta aivovauriosta kärsivällä potilaalla ei ole paranemisedellytyksiä, mutta tila ei etene aivokuolemaan. Tällöin luovutaan tehohoidosta, jossa ei ole toivoa paranemisesta ja siirrytään hyvään loppuvaiheen saattohoitoon ja taataan potilaalle arvokas kuolema. Tällainen potilas voi olla elinluovuttaja verenkierron pysähtymisen jälkeen, mikäli hän ei ole elinaikanaan vastustanut elinluovutusta”, sanoo valtakunnallinen elinluovutuskoordinaattori Anna-Maria Koivusalo tiedotteessa.

Aivokuollut luovuttaja yhä ensisijainen

DCDD-toimintaa tukemaan on perustettu kansallinen työryhmä, jonka selvitysten mukaan toiminta on eettisesti perusteltua eikä lainsäädännöllisiä esteitä ole.

”Jatkossa kun toiminta vakiintuu, voimme mahdollisesti siirtää munuaisten lisäksi myös muita elimiä”, osastonylilääkäri Marko Lempinen sanoo tiedotteessa.

Lempisen mukaan elinluovutus aivokuoleman jälkeen on yhä ensisijainen vaihtoehto siirrettävien elinten saamiseksi. DCDD-toiminnalla voidaan kuitenkin lisätä kuolleiden luovuttajien määrää.

Muissa maissa vuosittainen DCDD-luovuttajien osuus on noin 20–55 prosenttia kaikista kuolleista elinluovuttajista.