Noin 85 prosenttia suomalaisista on valmis luovuttamaan elimensä kuoleman jälkeen toisen ihmisen auttamiseksi. Ainoastaan kahdeksan prosenttia kieltäisi luovutuksen. Suurin osa kieltäneistä ajattelee, että heidän elimensä eivät kelpaa luovutettavaksi. Luvut selviävät Munuais- ja maksaliiton keväällä teettämästä kyselytutkimuksesta.

– Omien elinten kuntoa ei tarvitse itse arvioida, eikä niitä kannata ainakaan aliarvioida. Kalenteri-ikää tärkeämpää on elinten kunto, jonka lääkärit tutkivat tapauskohtaisesti. Myös iäkäs ihminen voi olla elinluovuttaja, sanoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa tiedotteessa.

Jokaisella on mahdollisuus allekirjoittaa elinluovutuskortti. Myös ikääntynyt voi toimia elinluovuttajana, ja pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen.

Lain mukaan jokainen on elinluovuttaja, jos ei ole sitä eläessään kieltänyt. Tahto pyritään aina selvittämään, yleensä keskustelemalla omaisten kanssa. Vain runsas neljännes suomalaisista kertoi tietävänsä läheisensä elinluovutustahdon.

– Kesä on hyvä aika ottaa oma elinluovutustahto puheeksi läheisten kanssa. Kun asiasta on kerran keskusteltu, se on hoidettu. Tahto kannattaa silti ilmoittaa joko perinteisellä paperisella elinluovutuskortilla tai Omakannassa.

Yli 90 prosenttia suomalaisista tuntee elinluovutuskortin, mutta vain neljäsosa on allekirjoittanut sen.

Elinluovutuksen kieltäneistä 17 prosenttia ajatteli, että oma elin voitaisiin antaa jollekin, joka ei ansaitse sitä. Jyrkimmin asiaan suhtautuivat 18–24-vuotiaat.

– Elinluovutustahdossa voi kirjata ylös, jos ei halua luovuttaa jotain tiettyä elintä, mutta saajaa ei voi valita. Luovuttajan omaiset eivät koskaan saa tietää elinten saajaa, eikä elinsiirron saanut saa tietää luovuttajaa.

Toukokuun loppuun mennessä Suomessa oli tehty 197 elinsiirtoa. Uutta elintä odotti kuitenkin samanaikaisesti 571 ihmistä.