Leikkausosastojen perioperatiiviset hoitajat ja osastonhoitajat tuntevat kestävän kehityksen periaatteet vielä huonosti eivätkä juuri tunnista mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen työssään, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus.

Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella väitöskirjaa tekevä Taava Leppänen haastatteli tutkimuksessaan leikkausosastoilla työskenteleviä perioperatiivisia sairaanhoitajia sekä heidän esimiehiään siitä, miten kestävän kehityksen periaatteet tunnetaan ja millä tavoin ne näkyvät päivittäisessä työssä.

Kaikkiaan haastateltavana oli 26 perioperatiivista hoitajaa ja heidän esimiestään.

Haastatteluissa käsiteltiin taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden teemoja, esimerkiksi sitä, miten taloudelliset kysymykset näkyvät työssä.

Ekologista kestävyyttä tarkasteltiin muun muassa leikkaussalijätteen vähentämisen ja energiansäästön kannalta, sosiaalista kestävyyttä potilaiden yhdenvertaisen kohtelun ja työtiimin tasa-arvoisuuden näkökulmasta.

Kulttuurista kestävyyttä käsiteltiin esimerkiksi kysymällä, miten potilaiden ja työntekijöiden erilaiset taustat huomioidaan.

Tulosten perusteella leikkausosastojen hoitohenkilökunta tuntee kestävän kehityksen periaatteet melko heikosti. Sairaanhoitajat ja osastonhoitajat olivat tietoisia taloudellisesta ja ekologisesta kestävyydestä, mutta eivät aktiivisesti pitäneet sitä osana työtään.

Hoitajien mukaan vastuu kestävän kehityksen valinnoista kuului muille kuin hoitajille. Osastonhoitajat katsoivat myös jäävänsä paljolti osaston taloutta koskevan tiedon ja päätöksenteon ulkopuolelle.

”Niitä ei mielletty osaksi leikkaushoitotyötä.”

Kestävän kehityksen osa-alueista sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys olivat heikoiten tunnettuja. Niitä ei mielletty osaksi leikkaushoitotyötä.

Kulttuurista kestävyyttä hoitajien oli vaikea mieltää kestävän kehityksen periaatteeksi. Kieleen liittyvät haasteet mainittiin suurimmaksi kulttuurista kestävyyttä estäväksi tekijäksi. Kulttuuriseen kestävyyteen liittyen mainittiin myös vierasmaalaiset kollegat ja perehdyttämiseen liittyvät haasteet.

Sosiaaliseen kestävyyteen liitettiin tiimityö eri ammattiryhmien välillä ja sosiaalisen kestävyyden esteenä koettiin olevan päätöksentekoon liittyvä hierarkia erityisesti kirurgien ja hoitajien välillä.

Resurssien käytön optimointi leikkauslistasuunnittelussa ja hoitajien vakanssien täytössä korostui hoitotyön esimiesten päätöksenteossa. Kirurgien vaatimat yksilölliset tarvikkeet ja hoitajien varautuminen kirurgien toiveisiin korostuivat sairaanhoitajien päätöksenteossa perioperatiivisessa työssä, mikä oli erityisesti ekologisen kestävyyden este.

Leppäsen mukaan tutkimus osoitti, että taloudellinen ymmärrys ei ohjaa hoitotyön päätöksentekoa leikkausosastoilla eikä ekologisten valintojen hyötyjä mietitä laajasti perioperatiivisessa hoitotyössä. Sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä ei liitetty osaksi perioperatiivista hoitotyötä.

”Työyhteisössä olisi hyvä keskustella tavoista tukea vieraasta kulttuurista tulevia kollegoita. Myös leikkausosastolla esiintyvää hierarkiaa eri työntekijäryhmien välillä tulisi madaltaa. Perioperatiiviset sairaanhoitajat ja heidän esimiehensä pitivät tärkeänä kehittää kestävän kehityksen periaatteita myös hoitotyön päätöksenteossa”, Leppänen sanoo tiedotteessa.

”Leikkausosastoille voidaan asettaa määrällisiä ja mitattavia kestävän kehityksen tavoitteita. Tavoitteisiin sitouttamalla voidaan myös saada hoitohenkilökunta näkemään omat mahdollisuutensa vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen yhteiskunnassa.”