Docrates Syöpäsairaalan johtavan ylilääkärin Juha Konosen mielestä syöpäsairaiden palliatiivisessa hoidossa olisi kehitettävää.

Konosen mukaan palliatiivinen hoidon tulisi tapahtua rinnakkain onkologisen hoidon kanssa.

– Hoidosta voisi olla enemmän hyötyä, jos potilaalla olisi olemassa kontakti palliatiiviseen oireenmukaiseen hoitoon. Tällöin hoitovastuu siirtyisi samalla kun päätetään, että aktiivihoito lopetetaan. Näin potilas ei jäisi tyhjän päälle – ja samalla olisi olemassa kontakti oireen mukaiseen jatkohoitoon, hän sanoo tiedotteessa.

Lisäksi saattohoidon paikkoja ja kotisairaanhoidon resursseja tarvittaisiin hänen mukaansa lisää.

Saattohoitopotilaan hoidossa on Konosen mukaan tärkeintä ottaa huomioon kivun ja psyykkeen hoito siten, että potilas tuntee olonsa turvalliseksi ja voi viettää viimeisen ajan sellaisessa ympäristössä kuin haluaa.

– On tärkeää, ettei kipu tai pelko vie pohjaa ajalta, jona potilas pystyy yhä tapaamaan omaisia ja läheisiä. Ihmissuhteet ovat lopussakin kaikkien tärkeimpiä. Sama pätee myös toiseen suuntaan: lääkärin tehtävään kuuluu yhtä lailla potilaan omaisten huomioiminen, Kononen sanoo.

Kivunlievitys on saattohoidossa portaittaista. Ei-opiodeista siirryttään mietoihin opiodeihin, niistä keskivahvoihin ja vahvoihin.

– Usein pohjalla on peruslääkitys, jonka lisäksi potilaalla voi olla pitkävaikutteista lääkitystä tai läpilyöntikivun lääkitystä, ja usein ihan loppuvaiheessa voidaan hyödyntää kipupumppua, josta potilas voi itse annostella annoksen kipulääkettä, kun se on tarpeen.

Konosen mukaan on myös tärkeää pitää huolta siitä, että potilaan vatsa toimii, jotta hän pystyy syömään, nukkumaan ja olemaan läheistensä kanssa.

– Henkistä hyvinvointia parantaa jo se, että joku on läsnä ja kuuntelee potilaan kertoessa peloistaan, hän sanoo.

Tietyt aiheet toistuvat muita useammin keskusteluissa saattohoitopotilaiden kanssa, Kononen kertoo.

– Yleisimpiä ovat kysymykset elämän loppuvaiheesta: mikä on kivuliasta, miten poismeno tapahtuu. Vaikka tilanne on ymmärrettävän tunnepitoinen, iso osa kysymyksistä liittyy käytännön järjestelyihin. Missä ja miten – keneen olla yhteydessä ja kuka voi auttaa? Useilla on lisäksi huolia lähipiirin jaksamisesta ja pärjäämisestä. Potilas joutuu joskus kannattelemaan samalla myös ympäristöään.