Insuliinipumppu, kudosnesteen glukoosisensori ja povitaskuun mahtuva minitietokone.

Tällaisella varustuksella on parin kuukauden ajan liikkunut sisätautien ja endokrinologian erikoislääkärin Lorenzo Sandinin ykköstyypin diabetesta sairastava lappeenrantalainen potilas.

Itseohjelmoitu tietokone povitaskussa toimii kuin keinohaima. Se lukee sensorin glukoosimittauksia ja antaa niiden perusteella insuliinipumpulle ateriainsuliinin annostelukomentoja viiden minuutin välein.

Tulokset ovat Sandinin mukaan erittäin hyviä. HbA1c on aiemmin ollut tasolla 7,5–8 prosenttia, nyt sensoritiedon perusteella laskettuna noin 6,2.

– Ensisijainen etu on verensokerin hallinta öisin, kun liikuntaan tai ruokailuun liittyviä äkillisiä vaihteluja on vähemmän, Sandini sanoo.

Päivisinkin järjestelmä auttaa. Potilaan ei tarvitse esimerkiksi erikseen arvioida ja annostella insuliinia kaikille pienille välipaloille, vaan järjestelmä annostelee insuliinia omatoimisesti.

Potilaat ja lapsipotilaiden vanhemmat ovat Sandinin mukaan toteuttaneet tee-se-itse-tyyppisiä keinohaimajärjestelmiä minitietokoneiden ja älypuhelimien avulla muutaman vuoden ajan. Aiheesta kiinnostuneille on ohjeita ja ilmaisia ohjelmistojen lähdekoodeja esimerkiksi openaps.org-verkkosivustolla (open source artificial pancreas system).

Viime vuonna sensorin tietoja ja pumpun toimintaa yhdistävä tee-se-itse-laite oli esillä sekä Advanced Technologies&Treatments for Diabetes- että American Diabetes Association -konferenssissa.

– Se keräsi tuolloin paljon huomiota, Sandini kertoo.

Massasuosiota itseohjelmoitu sensorin ja insuliinipumpun välinen älylaite tuskin saavuttaa, Sandini arvioi.

Laitteen käyttö vaatii esimerkiksi hieman Linux-osaamista. Sen käyttöönotto vaatii säätöä ja kärsivällisyyttä.

– Se on silti sen arvoista, Sandini sanoo.

Jos hallitsee laitteen käytön, siihen ei sisälly Sandinin arvion mukaan enempää riskejä kuin tavallisen insuliinipumpun käyttöön.

Esimerkiksi ohjausjärjestelmän toimintahäiriöistä ei koidu erityistä vaaraa. Jokainen komento on voimassa puoli tuntia. Jos uutta komentoa ei tule, pumppu alkaa toimia tavalliseen tapaan, kuten se toimisi ilman älylaitesäätelyä.

Euroopan markkinoilla vastaavia kaupallisia laitteita ei vielä ole. Yhdysvalloissa ensimmäinen insuliinipumppu, joka toimii sensoritiedon pohjalta myös muissa kuin hypoglykemiatilanteissa, sai myyntiluvan lokakuussa ja tulee siellä myyntiin kesällä.

Sandinin käsitys on, että suomalaiset diabeteslääkärit toivovat laitetta saataville myös Eurooppaan. Kiinnostus sensoritiedon hyödyntämiseen pumpun toiminnassa on hänen arvionsa mukaan muutenkin lisääntynyt.

Alussa mainitulle keinohaiman käyttäjälle Sandini kertoi keinohaimasta ja auttoi sen rakentamisessa. Tämä päätettiin tehdä yhteisenä harrastuksena vapaa-ajalla, ei vastaanotolla.

– Lääkäri ei voi toistaiseksi suositella tätä hoitomenetelmää saati määrätä sitä.

Sandinilla ei ole huolia viranomaisten puuttumisesta asiaan. Päätös ja vastuu ovat viime kädessä käyttäjällä.

Suomessa hänen tiedossaan on kaksi lapsipotilaan isää ja kaksi aikuispotilasta, jotka ovat rakentaneet systeemin. Yksi suomalainen potilas on rakentanut järjestelmänsä alusta asti, pumppu mukaan lukien.