Vähäisellä D-vitamiinin saannilla varhaislapsuudessa on yhteys tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen perinnöllisesti alttiilla lapsilla. Tuoreessa suomalaisvetoisessa tutkimuksessa havaittiin, että elimistön D-vitamiinipitoisuus oli varhaislapsuudessa hieman muita pienempi lapsilla, joille myöhemmin kehittyi tyypin 1 diabeteksen esiaste, eli taudin kehittymiselle tyypillisiä vasta-aineita tai varsinainen tyypin 1 diabetes. D-vitamiinitasoissa havaittiin eroja etenkin noin puolitoista vuotta ennen vasta-aineiden ilmaantumista.

Tutkimus on osa kansainvälistä TRIGR-tutkimusta (Trial to Reduce IDDM in the Genetically at Risk), jossa tutkitaan tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen kutsuttiin perinnölliseen riskiryhmään kuuluvia lapsia 15 eri maasta. Tutkimuksessa oli mukana myös suomalaisia lapsia.

Tutkimukseen osallistuneista lapsista vain muutamalla prosentilla havaittiin vakava D-vitamiinin puutos. D-vitamiinin puutoksella tarkoitetaan veren kalsidiolin pitoisuutta, joka alittaa arvon 30 nmol/l. Terveyden kannalta riittävänä pitoisuutena pidetään kalsidiolin pitoisuutta 50 nmol/l tai yli. Pitoisuuksien 30 nmol/ ja 50 nmol/ väliin jääviä arvoja pidetään riittämättöminä.

Tutkimuksen näytteet kerättiin vuosien 2002–2008 aikana. D-vitamiinitasoja mitattiin toistuvasti noin puolentoista vuoden ikään asti.

D-vitamiinipitoisuus mitattiin 244 lapselta, joille ilmaantui vähintään kaksi neljästä tyypin 1 diabetekselle tyypillisestä vasta-aineesta. Heistä 144 sairastui tyypin 1 diabetekseen.

Kaikille lapsille valittiin kaksi synnyinmaan ja iän perusteella kaltaistettua vertailulasta, joilla ei esiintynyt taudin kehittymiselle tyypillisiä vasta-aineita. Myös heiltä mitattiin D-vitamiinitasot.

D-vitamiinitaso mitattiin synnytyksen yhteydessä otetusta napaverinäytteestä sekä 6, 12 ja 18 kuukauden iässä. Analyyseissä huomioitiin näytteenottokuukausi, sillä auringonvalon määrä eri vuodenaikoina vaikuttaa D-vitamiinitasoihin. Analyyseissä huomioitiin myös lapsen sukupuoli, perinnöllinen sairastumisriski sekä äidin tyypin 1 diabetes.

D-vitamiinin yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen on tutkittu jo pitkään, mutta tulokset eivät ole olleet johdonmukaisia. Tulosten erilaisuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi perinnölliset erot D-vitamiinin aineenvaihdunnassa.

– Tiedetään, että elimistön puolustusjärjestelmän aktivoituessa D-vitamiinipitoisuudet usein pienenevät. Niillä lapsilla, jotka sairastuvat tyypin 1 diabetekseen, havaitaan varhaislapsuudessa muutoksia esimerkiksi suoliston mikrobistossa selvästi ennen kuin diabetekselle tyypillisiä vasta-aineita ilmaantuu. Onkin mahdollista, että hieman pienemmät D-vitamiinipitoisuudet ovat seurausta puolustusjärjestelmän aktivoitumisesta, kertoo tutkimusprofessori Suvi Virtanen tiedotteessa.

Suomessa kaikille alle 18-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää päivittäin ympäri vuoden. Vauvoille suositellaan 2 viikon iästä 12 kuukauteen saakka D-vitamiinilisää 2–10 mikrogrammaa (µg) riippuen äidinmaidonkorvikkeen määrästä, 1-vuotiaille 10 mikrogrammaa ja 2–17-vuotialle 7,5 mikrogrammaa.

D-vitamiinin puutos on nykyään Suomessa verrattain harvinaista, kun vielä vuosituhannen vaihteessa puutosta esiintyi monissa väestöryhmissä. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että tietyllä D-vitamiinilisän määrällä voitaisiin ehkäistä tyypin 1 diabeteksen tai muiden puolustusjärjestelmän toimintaan vaikuttavien tautien puhkeamista. Tällä hetkellä tutkitaan, yhdistyykö matala D-vitamiinitaso lapsilla esimerkiksi suoliston tulehdukseen tai elimistön matala-asteiseen tulehdukseen.

D-vitamiinisuositusten noudattaminen on tärkeää, sillä D-vitamiinia tarvitaan esimerkiksi luuston kehitykseen ja luukudoksen ylläpitoon.