Selkäkivun alkuvaiheessa tavanomainen sairauden tai vamman hoitaminen on riittävää, mutta viimeistään kuuden viikon kuluttua oireiden alkamisesta tulee kartoittaa paranemisen hidastavat tai jopa estävät ympäristötekijät.

Näin on linjannut Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto, kun se hyväksyi biopsykososiaalista kuntoutusta pitkittyvässä tai toistuvassa selkäkivussa koskevan suosituksen, jolla tähdätään kivun kroonistumisen estämiseen ja sitä kautta parantamaan väestön työ- ja toimintakykyä.

Suosituksen keskeinen viesti on, että selkäkivun pitkittyessä tai toistuessa tavanomaiseen biolääketieteelliseen malliin perustuvan hoidon ja kuntoutuksen keinot eivät enää ole riittäviä.

Biopsykososiaalisessa kuntoutuksessa huomioidaan myös ne ympäristö- ja yksilötekijät, joihin vaikuttamalla voidaan vähentää sairaudesta aiheutuvaa toimintakyvyn alenemaa.

Palkon pääsihteerinä joulukuun alussa aloittanut Ilona Autti-Rämö toteaa tiedotteessa, että niin terveydenhuollon ammattihenkilöiden, potilaiden kuin suuren yleisönkin asennoitumisen selkäkipuun tulisi muuttua.

– Lepo ja toiminnan välttäminen eivät paranna pitkittyvää epäspesifistä selkäkipua. Kuntoutuksessa on huomioitava myös kipua ylläpitävät psykologiset tekijät ja vahvistettava luottamusta omaan kyvykkyyteen toimia siten, että kipu ei hallitse päivittäisiä toimintoja eikä sitä koeta terveyttä uhkaavana. Kipu voi olla myös merkki elämää kuormittavista tekijöistä, Autti-Rämö toteaa.

Lähes puolet suomalaisista kärsii selkäsärystä kuukausittain ja se on kolmanneksi yleisin syy käyntiin terveyskeskuslääkärin vastaanotolla.