Biomarkkeri suPAR (liukoinen urokinaasityyppinen plasminogeenia aktivoiva reseptori) voi olla hyödyllinen tiettyjen tehohoidollisten sairauksien ennusteen määrittämisessä, mutta diagnoosin tekoon se ei yksinään riitä. Asia selviää Taysin tehohoitolääkäri Ville Jalkasen väitöstutkimuksesta.

Jalkasen mukaan suurin ongelma suPARissa on, että sen pitoisuus nousee lähes kaikissa sairaustiloissa. Esimerkiksi maksan vajaatoiminnassa samansuuruiset suPAR-arvot voivat kertoa huonosta ennusteesta, mutta sama arvo esimerkiksi elvytyksen jälkeen kertoo hyvästä ennusteesta.

– Jotta suPARin mittaamisesta olisi hyötyä, se pitäisi todennäköisesti kytkeä johonkin muuhun mittariin, esimerkiksi ennusteellisiin pisteisiin tai kliiniseen tilaan.

Jalkanen selvitti väitöstutkimuksessaan suPARin käyttökelpoisuutta neljän yleisen kriittisen sairaustilan tunnistamisessa ja sairauden lopputuleman ennustamisessa. Tutkimusaineistona käytettiin suomalaisia monikeskustutkimuksia sekä Taysin potilasaineistoja.

SuPAR-pitoisuus voidaan mitata elimistön nesteistä, kuten plasmasta, seerumista tai selkäydinnesteestä niin sanotulla ELISA-menetelmällä.

Tutkimuksessa havaittiin, että suPAR-pitoisuudet olivat suuremmat akuuttiin hengitysvajaukseen menehtyneillä potilailla verrattuna elossa pysyneisiin potilaisiin, jos potilaalle ei ollut tehty kirurgisia toimenpiteitä ennen tehohoitoa. Tehohoidon aikana munuaisten korvaushoitoa tarvitsevilla suPAR-pitoisuudet olivat suuremmat. SuPAR-pitoisuudet korreloivat myös yleisesti elintoimintahäiriöiden luokittelussa käytettyyn SOFA-luokitukseen. SuPARin ennustearvo osoittautui kuitenkin enintään kohtalaiseksi.

– Vaikeimman hengitysvajauksen muodon eli aikuisen hengitysvajausoireyhtymän (ARDS) tunnistamiseen suPAR ei osoittautunut soveltuvaksi merkkiaineeksi, Jalkanen sanoo.

Sairaalan ulkopuolella elvytettyjen potilaiden neurologisen ennusteen arvioinnissa suPAR osoittautui yhtä hyväksi huonon neurologisen toipumisen ennustajaksi kuin yleisesti käytetty merkkiaine neuronispesifinen enolaasi (NSE). Itsenäisenä merkkiaineena suPARin ennustearvo ei ollut riittävä neurologisen toipumisen ennustajana. Pieni suPAR-pitoisuus oli hyvän neurologisen ennusteen merkki elvytetyillä potilailla.

Akuutin lukinkalvonalaisen verenvuodon osalta on suPAR ei ennustanut neurologista toipumista, ja kaikkiaan suPAR-pitoisuudet olivat matalia.

Pre-eklampsiasta eli raskausmyrkytyksestä kärsivillä naisilla suPAR-pitoisuudet olivat merkittävästi suurentuneet verrattuna terveisiin fertiili-ikäisiin naisiin ja vastaavilla raskausviikoilla oleviin naisiin, joiden raskaus eteni normaalisti.

– Pre-eklampsiassa suurentunut suPAR-pitoisuus liittynee tautiin liittyvään tulehdusreaktioon. Löydösten kliininen merkitys tulee selvittää laajemmissa jatkotutkimuksissa. Pre-eklampsian diagnostiikkaan ei ole kliinisessä käytössä olevaa yksittäistä merkkiainetta laajasta tutkimuksesta huolimatta, Jalkanen sanoo.

Tanskassa on Jalkasen mukaan parhaillaan käynnissä noin 20 000 ensiapupotilaan tutkimus, jossa selvitetään, vaikuttaako tiedossa oleva suPAR-pitoisuus potilaiden hoitoon ja ennusteeseen. Tutkimuksen tuloksia odotetaan vielä tämän vuoden aikana.