Eläinkokeissa on saatu viitteitä siitä, että herkkyys auringon ultravioletti B -säteilyn (UVB) aiheuttamalle ihon punoitukselle riippuisi vuorokaudenajasta, mutta ihmisillä tästä ei ole ollut tutkittua tietoa.

Lääketieteen lisensiaatti Veera Nikkola tuo asiaan muutoksen. Hän väittelee tänään perjantaina Tampereen yliopistossa UVB-säteilyn ja ihon sisäisen kellon yhteydestä.

Nikkola havaitsi, että monet ihon toiminnot ovat sidoksissa vuorokaudenaikaan, jopa useilla ihon solutyypeilläkin on oma sisäinen kellonsa.

Ihmisen ihossa valmistuu sisäisen kellon toimintaan eli vuorokausirytmiin vaikuttavia proteiineja sekä melatoniinia, joka on tärkeä vuorokausirytmiä säätelevä hormoni. Näiden yhteydestä ihon palamiseen ei ole ollut aiemmin juuri lainkaan tietoa.

– UVB-säteily aiheuttaa ihon palamista ja vaurioittaa ihosolujen perimää. Halusin tutkimuksessani selvittää tämän punoituksen ja ihon sisäisen kellon välisiä yhteyksiä, sanoo Nikkola tiedotteessa.

Nikkola tutki vuorokaudenajan vaikutusta UVB-säteilyn aiheuttamaan punoitukseen mittaamalla terveiden vapaaehtoisten ihon punoitusta aamulla ja illalla käyttämällä kapeakaistaista UVB-valotestiä.

– Iho punoitti voimakkaammin illalla kuin aamulla. Vuorokaudenajan vaikutus säteilyn polttavuuteen on tärkeä tieto, jotta palamista ja sen aiheuttamia haittoja voitaisiin estää, Nikkola toteaa.

UVB-säteily voi muuttaa geenien luentaa ihossa ja sen alaisessa rasvassa.

Iholle suunnattu UVB-säteily muutti vuorokausirytmin osalta keskeisten geenien luentaa ihossa ja sen alaisessa rasvassa.

Vuorokaudenaika näyttäisi vaikuttavan UVB-säteilyn aiheuttaman punoituksen intensiteettiin terveiden henkilöiden iholla. Vuorovaikutus toimii toiseenkin suuntaan, sillä UVB-säteily muuttaa vuorokausirytmiä säätelevien kellogeenien ilmenemistä ihossa.

On mahdollista, että UVB-säteily toimii sisäistä kelloa tahdistavana tekijänä.

Kuten aivoissa sijaitsevassa vuorokausirytmin keskuksessa, myös ihmisihossa syntetisoidaan kelloproteiineja, joista keskeisimpiä ovat kryptokromit, sekä melatoniinia, joka on tärkeä vuorokausirytmiä säätelevä hormoni.

Tutkimuksessa havaittiin ihonsisäisen melatoniinin määrässä eroja eri vuorokaudenaikoina. Tämä ei kuitenkaan selittänyt punoitusherkkyyden vaihtelua, vaan ilmiön taustamekanismin selvitys vaatii lisää tutkimusta.

Auringon ultraviolettisäteily on merkittävä karsinogeeni jokapäiväisessä elämässämme. Sen vaikutuksesta ihon solujen perimään kertyy mutaatioita ja samanaikaisesti se lamaa immuunipuolustusta.

Auringon ultraviolettisäteilyn biologisesti aktiivisin osa, spektrin UVB -aallonpituusalue, aiheuttaa ihon palamista eli punoituksen, joka on seurausta verisuonten laajenemisesta deoksiribonukleiinihapon (DNA) vaurioitumisen yhteydessä.

– Parempi ymmärrys ihon punoitusherkkyyteen vaikuttavista tekijöistä ja niiden yhteydestä vuorokausirytmiin voi avata uusia kehityssuuntia ihosyöpien ehkäisyssä ja ihosairauksien hoidossa, Nikkola sanoo.