Ikäihmisten mahdollisuus sujuvaan liikkumiseen tulisi huomioida asuinalueilla nykyistä paremmin, selviää tuoreesta tutkimuksesta. Asuinaluekohtaisten olosuhteiden huomioon ottaminen olisi tärkeää, kun suunnitellaan keinoja, jolla iäkkäiden ihmisten fyysistä aktiivisuutta pyritään edistämään.

Rauhalliset jalankulkuväylät, tasaiset tienpinnat ja katuvalaistus ovat esimerkkejä ikäihmisten kävelyedellytyksiä parantavasta infrastruktuurista. Niitä ei kuitenkaan ole kaikilla asuinalueilla.

Iäkkäät ihmiset kokevat luonnonläheiset kohteet, kuten järvenrannan tai pururadat tärkeimmiksi liikkumaan houkutteleviksi ympäristötekijöiksi. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että houkuttavuuden kokeminen ei välttämättä tarkoittanut suuremman liikkumisaktiivisuuden toteutumista.

– Tiheän asutuksen alueilla erityisesti kodin lähellä sijaitsevat luonnonläheisyydellään houkuttavat kohteet yhdistyivät iäkkäiden ihmisten reippaaseen liikkumiseen. Sen sijaan harvemman asutuksen alueilla kodin lähiympäristön kävelyedellytyksiä parantavat tekijät olivat tärkeitä reippaan liikkumisen toteutumiselle, kertoo tohtorikoulutettava Kirsi Keskinen tiedotteessa.

Tutkimuksessa on haastateltu 848:aa iältään 75–90-vuotiasta jyväskyläläistä ja muuramelaista heidän fyysisestä aktiivisuudestaan, liikkumaan houkuttaviksi kokemistaan ympäristönpiirteistä, ja terveys- sekä sosioekonomisesta tekijöistään.

Julkaistu tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutettua Maantieteelliset piirteet ja iäkkäiden henkilöiden liikkuminen ulkona (GEOage) -projektia.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Kunnallisalan kehittämissäätiö, Suomen Kulttuurirahasto, opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia sekä Euroopan tiedeneuvosto.

OLETKO LÄÄKÄRI, HAMMASLÄÄKÄRI, PROVIISORI TAI FARMASEUTTI? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.