Maligni peritoneaalinen mesoteliooma on harvinainen ja huonoennusteinen sairaus, jonka hoito ja diagnostiikka vuosina 2000–2012 oli Suomessa monimuotoista ja vaihtelevaa, kertoo väitöskirjatutkija Silja Salo Itä-Suomen yliopistosta tiedotteessa.

Hän tutki väitöskirjassaan taudin epidemiologiaa, hoitoa, ennustetta ja diagnostiikkaa Suomessa.

Diagnoosin jälkeisen elossaoloajan mediaani oli neljä kuukautta. Elossaoloajat vaihtelivat suuresti esimerkiksi sen mukaan, mitä hoitomuotoa oli käytetty.

Maligni peritoneaalinen mesoteliooma on vatsakalvon mesoteelisoluista lähtöisin oleva pahalaatuinen kasvain. Vatsakalvoa useammin mesotelioomaa tavataan keuhkopussissa. Harvinaisempia sijainteja mesoelioomalle ovat sydänpussi ja kiveksen tuppikalvo.

Tauti leviää laajalle ohuena kerroksena vatsakalvoa pitkin, eikä tavanomaisesti kehitä kookkaita, yksittäisiä kasvainpesäkkeitä.

Taudin ilmaantuvuudeksi Suomessa todettiin 0,74 uutta tapausta miljoonaa henkeä kohden vuodessa. Tyypillisiä taudille ovat yhteys asbestille altistumiseen ja epäselvät, moninaiset oireet.

Koska oireet ovat epäselviä ja tauti harvinainen, malignin peritoneaalisen mesoteliooman diagnostiikka on haastavaa ja usein viivästyy. Se johtaa heikkoon ennusteeseen.

Diagnostiset menetelmät ja hoitomenetelmät ovat kuitenkin kehittyneet runsaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

”Aikana, jolta tutkimusaineisto on peräisin, taudin ennusteen on todettu olevan huono, ja käytetyt hoitomuodot ovat vaihdelleet paljon”, Salo sanoo tiedotteessa.

Tutkija. ”Tänä päivänä, kun tiedot ja menetelmät diagnostiikassa ja hoidossa ovat kehittyneet runsaasti, on todennäköistä, että ennuste on parantunut ja hoitomuodot ovat yhtenäistyneet”, väitöskirjatutkija Silja Salo sanoo tiedotteessa.

Yhdistelmä avuksi

Käytetyistä hoitomuodoista sytoreduktiivinen kirurgia yhdistettynä hypertermiseen intraperitoneaaliseen kemoterapiaan eli HIPEKiin oli yhteydessä pidempään elossaoloaikaan.

Sytoreduktiivisessa kirurgiassa poistetaan ensin kaikki näkyvä kasvainmassa, jonka jälkeen HIPEKissä vatsaontelossa kierrätetään kuumennettua solunsalpaajaa.

Tämän tarkoituksena on poistaa myös mikroskooppinen, silmälle näkymätön kasvainmassa.

Matalamman peritoneaalisen syöpäindeksin havaittiin olevan yhteydessä pidempään elossaoloaikaan.

”Tuloksemme olivat linjassa aikaisemmin muualla maailmassa julkaistujen tulosten kanssa.”

Tutkimukset malignin peritoneaalisen mesoteliooman epidemiologiasta, diagnostiikasta, hoidosta ja ennusteesta ovat vähäisiä, eikä Suomessa ole aikaisemmin julkaistu lainkaan tutkimuksia näihin liittyen, Salo kertoo.

Keskittäminen suositeltavaa

Tällä hetkellä tautia sairastavien potilaiden HIPEK-hoidot on keskitetty kahteen sairaalaan Suomessa. Salon mukaan tutkimuksen perusteella hoidon keskittäminen on jatkossakin suositeltavaa.

Peritoneaalisen syöpäindeksin havaittiin olevan hyödyllinen diagnostinen työkalu taudin diagnostiikassa ja hoitomuodon pohdinnassa.

”Tätä olisi suositeltavaa käyttää jatkossa, kun arvioidaan radikaalin kirurgisen hoidon mahdollisuuksia tautia sairastavilla potilailla.”

Tutkimuksen aineisto koostui kaikista vuosina 2000-2012 Suomessa diagnosoiduista tautitapauksista. Potilasaineisto saatiin Suomen syöpärekisterin syöpärekisteri-ilmoituksista, Tilastokeskuksesta, Tapaturmavakuutuskeskuksesta sekä potilasasiakirjoista.

Väitöstutkimus koostui kolmesta osajulkaisusta. Tutkimuksessa selvitettiin malignin peritoneaalisen mesoteliooman epidemiologiaa Suomessa, vertailtiin potilaiden saamia hoitomuotoja ja niiden tehokkuutta, sekä arvioitiin potilaiden tietokonetomografia- ja magneettikuvista lasketun peritoneaalisen syöpäindeksin yhteyttä potilaiden ennusteeseen.

Salon väitöskirja Malignant Peritoneal Mesothelioma in Finland: epidemiology, treatment, prognosis and diagnostics eli Maligni peritoneaalinen mesoteliooma Suomessa: epidemiologia, hoito, ennuste ja diagnostiikka tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa.