Koko muun maailman lääkevalmistus on riippuvainen Kiina tuottamista rinnakkaislääkkeiden aktiiviaineista ja peruskemikaaleista, kirjoittaa Apteekkari-lehti.

Olisi hyvä pohtia motiiveja sille, miksi Kiina on hankkinut lääkkeiden aktiiviaineiden suhteen lähes monopolin, sanoo lehden haastattelussa Rinnakkaislääketeollisuus ry:n toiminnanjohtaja Heikki Bothas.

Euroopassa ja USA:ssa on käynnissä yksittäisiä hankkeita, joissa lääketeollisuutta on siirretty pois Aasiasta. USA:ssa Kodak alkaa valmistaa lääkkeiden aktiiviaineita, ja Sanofi rakentaa Eurooppaan globaalissakin mittakaavassa suurta lääkeraaka-aineiden valmistuspaikkaa. Heikki Bothaksen mukaan tämä ei kuitenkaan muuta suurta kuvaa.

Jos Kiina pysäyttäisi lääkeviennin kokonaan, vaikeutuisi esimerkiksi antibioottien saaminen huomattavasti, sillä Kiina vastaa 80–90 prosenttisesti maailman antibioottituotannosta.

Lääkejakeluketjun haavoittuvuus konkretisoitui keväällä, kun Kiina ja Intia ilmoittivat sulkevansa lääketehtaita ja alkoivat rajoittaa lääkeaineiden myyntiä ulkomaille. Rajoitusten piiriin kuului peruslääkkeitä, kuten kipulääke parasetamoli ja useita antibiootteja.

Euroopan apteekkijärjestö PGEU ja lääketeollisuus varoittivat lisääntyvistä saatavuushäiriöistä, mutta ensimmäisestä aallosta selvittiin lopulta vähin vahingoin.

Lääketeollisuus ry:n lääkepoliittinen johtaja Sirpa Rinta sanoo Apteekkari-lehdessä, että lääkevalmistuksen lisäämiseen Euroopassa on useita keinoja. Euroopassa voitaisiin tukea täällä jo tapahtuvaa alkuperäislääkkeiden valmistusta tai palauttaa tänne geneerisen valmistusprosessin osia halvan tuotannon maista.

– Tämä on lähtökohtaisesti kannattavuuskysymys. Koko globalisaation idea on tuottaa hyödykkeitä siellä, missä se on edullisinta, mutta prosessin osia voitaisiin siirtää lähemmäs Eurooppaa, Rinta sanoo.

Jos oikeasti päätetään, että lääketeollisuutta, on se sitten raaka-ainetuotantoa, lääkeainetuotantoa tai lääkevalmistusta, halutaan Eurooppaan, se edellyttää Rinnan mukaan aikamoisia kannusteita sekä kilpailulainsäädännön ja lupamenettelyjen uudelleen arviointia.

– Tähän asti on vannottu sen nimeen, että yritysten pitää kilpailla keskenään, eikä valtioiden pidä millään lailla sotkeentua siihen. Nyt on ruvettu miettimään, pitäisikö valtioiden kuitenkin vaikuttaa voimakkaammin, Rinta sanoo.