Tyttöjen ympärileikkaus on muinainen kulttuurinen perinne, jota harjoitetaan tänäkin päivänä eri puolilla Afrikkaa, Lähi-itää ja Aasiaa.

Kun tällaisesta kulttuurista Suomeen muuttanut perhe aikoo lähettää nuoren tyttönsä matkalle entiseen kotimaahan, hälytyskellojen pitäisi soida: tyttö saattaa olla vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi.

Asian puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, mutta siitä ei silti saisi vaieta, korostaa neuvotteleva virkamies Maire Kolimaa STM:stä.

– Tavoitteena on, että jokainen ammattilainen, joka kohtaa näistä maista Suomeen muuttaneita tyttöjä tai naisia, tietäisi miten kohdata ja suhtautua, osaisi antaa oikeaa informaatiota ja tietäisi, miten tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, Kolimaa painottaa.

STM myönsi joulukuussa erillismäärärahan, jonka avulla laaditaan ja toimeenpannaan uusi naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisen estämisen toimintaohjelma. Edellinen vastaava toimintaohjelma oli voimassa vuosina 2012–16. Käytännössä sen toteuttamisesta vastaa THL.

Toimintaohjelman avulla on tarkoitus muistuttaa ammattilaisia asiasta sekä tarjota heille tietoa, tukea ja koulutusta, jotta he osaavat ottaa asian puheeksi maahanmuuttajaperheiden kanssa.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön lisäksi kohderyhmänä ovat muut toimijat, kuten koulut ja poliisi. Kaikkien näiden ammattilaisten osaaminen pitäisi olla varmistettu, Kolimaa toteaa.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, dosentti Maija Jakobsson Hyksistä on törmännyt työssään ympärileikkausten aiheuttamiin terveysongelmiin.

Jakobsson työskentelee Kätilöopistolla, jossa on käynyt melko paljon maahanmuuttajataustaisia naisia synnyttämässä. Jotkut naisista ovat olleet niin tiukasti ympärileikattuja, että heidät on jouduttu avaamaan ensimmäisen synnytyksen yhteydessä.

– Nykyisin neuvolassa tulisi kysyä näistä kulttuureista tulevilta äideiltä, onko heidät ympärileikattu vai ei. Jos äidille on tehty laaja ympärileikkaus, hänet kannattaa lähettää jo raskauden aikana äitiyspoliklinikalle mahdollista avausleikkausta varten, Jakobsson kuvailee.

Toinen ryhmä ovat nuoret ympärileikatut tytöt, jotka tulevat lähetteellä poliklinikalle esimerkiksi kuukautisongelmien tai toistuvien virtsatietulehdusten vuoksi. Näitä potilaita on avattu Kätilöopistolla jonkin verran paikallispuudutuksessa.

Neuvoloiden terveydenhoitajat, koulujen opettajat sekä kouluterveydenhuolto ovat tyttöjen ympärileikkausten estämisessä avainasemassa. Maija Jakobssonin mukaan asia on hyvä ottaa puheeksi myös synnytyssairaalassa.

– Kun tällaisesta kulttuurista tulevaan perheeseen syntyy tyttölapsi, lastenlääkärin kannattaa ottaa asia esille kotiintulotarkastuksessa. Vanhemmilta voi kysyä, mitä he asiasta ajattelevat, ja muistuttaa, että Suomessa tyttöjen ympärileikkaukset ovat kiellettyjä.

Jakobsson myöntää, että asian puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa. Apuna voi käyttää valmiita fraaseja, joita löytyy esimerkiksi THL:n tuottamista Tiedä ja toimi -korteista.

– On väärää hienotunteisuutta olla ottamatta asiaa puheeksi, hän kiteyttää.

Jakobsson muistuttaa, että tyttöjen ympärileikkaus on Suomen lainsäädännön mukaan törkeä pahoinpitely. Jos terveydenhuollon ammattilaiset epäilevät, että sellaista suunnitellaan, heillä on velvollisuus ilmoittaa asiasta lastensuojeluun.

– Pitkään Suomessa asuneet maahanmuuttajaperheet ovat yleensä jo omaksuneet uuden kulttuurin asenteet tyttöjen ympärileikkausta kohtaan. Heistä harva edes harkitsee lapsen lähettämistä toimenpiteeseen, Jakobsson summaa.