Koronavirusepidemia viivästyttää hyviä hankkeita myös tieteen puolella. Yksi kärsivistä on Desentum Oy:n koivuallergiarokotteen kliininen tutkimus, joka pitkän valmistautumisen jälkeen vihdoin alkoi Tyksin tiloissa helmikuussa.

Kuukauden kuluttua tuli huono uutinen.

– Jouduimme keskeyttämään kliiniset kokeet. Sairaalapaikat tarvittiin koronaviruksen vuoksi muualle, Desentumin toimitusjohtaja, biokemisti Pekka Mattila sanoo.

Myös potilaiden rekrytoinnin jatkaminen oli tilanteessa epävarmaa.

Yhtiö testaa koivuallergian siedätyshoitoon uudenlaista immunoterapeuttista menetelmää.

Se perustuu ihmisen oman immuunijärjestelmän uudelleenkouluttamiseen luonnossa esiintyviä allergeeneja jäljittelemällä, mutta muokkaamalla niitä DNA-tasolla rakennetutkimuksiin perustuen pienesti niin, ettei allergiareaktiota synny.

Allergeenin sieto on tarkoitus saada aikaan antamalla sitä potilaalle poikkeuksellisen suuria annoksia.

– Tavoite on, että ihmisen immuunivaste allergeenia kohtaan nousisi nopeasti eli muutamassa kuukaudessa. Nykyisin siedätyshoito kestää 3–5 vuotta.

Lähestymistapa on erilainen kuin monilla muilla koivuallergiarokotetta kehittävillä yrityksillä, jotka pilkkovat allergeenin proteiinipalasiin eli peptideihin Mattilan mukaan "umpimähkään".

– Ne ovat kyllä turvallisia, mutta suurimmalla osalla peptidirokotteita ei ole pystytty osoittamaan tehoa verrattuna esimerkiksi plaseboon.

Vuonna 2012 toimintansa aloittanut VTT:n spin-off-yritys Desentum on vuosikausia kerännyt miljoonien rahoituksia. Yritys arvioi aloittavansa kliiniset kokeet piakkoin.

Mattila avaa hiukan taustalla olevia hidasteita.

Aloittaakseen annostelun hyvin pienissä nanogramman tasoisissa pitoisuuksissa tutkijat joutuivat laimentamaan rokotetta.

– Se käyttäytyi eri tavalla laimeissa kuin vahvemmissa liuoksissa. Vaadittiin viime metreillä lisää menetelmäkehitystä, jotta laimennosmenetelmät saatiin validoitua ja oikea annostaso varmistettua.

Kliininen koe keskeytyi, mutta Mattila on yllättävän positiivisella mielellä.

– Opimme tänä lyhyenä aikana, että annostelumme on todennäköisesti liian aggressiivinen. Rokotekandidaattimme on biologisesti hyvin aktiivinen, ja näimme ensimmäisissä potilasryhmissä ihoreaktioita, joita haluamme välttää.

Kokeiden jatkumista odotellessa tutkijoilla on aikaa parantaa tutkimusprotokollaansa.

– Mikä on hyvä asia, Mattila sanoo.

Allergian siedätyshoitojen Käypä hoito -suositus päivitettiin syksyllä, kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Päivitysväli oli poikkeuksellisen pitkä, arvioi Turun yliopiston kliinisen allergologian professori Johannes Savolainen.

Mistä työ kiikasti?

– Odotimme, saisimmeko uusia innovaatioita päivitykseen mukaan.

Markkinoille oli tulossa siedätystabletit pölypunkki- ja koivuallergiaan. Lisäksi ensimmäisen ja toisen vaiheen kokeet läpäisseet peptidirokotteet kissa- ja koivuallergiaan lupasivat korvata kolmen vuoden ja 40 pistoksen siedätyshoidot viidellä pistoksella, jotka annetaan muutaman kuukauden sisällä.

– Kumpikin pikarokote kaatui kliinisten kokeiden kolmannessa vaiheessa, Savolainen sanoo.

Hän myöntää hiukan turhautuneensa siedätyshoitojen kehitykseen.

– Olen seurannut tätä kenttää melkein 20 vuotta, ja lähes kaikki hoidon tehostamiseksi tekeillä olleet innovaatiot ovat epäonnistuneet.

Yksi valopilkku allergian siedätyshoidoissa kuitenkin on: kielenalustablettihoito, joka on saatu pistoshoitojen rinnalle.

Savolaisen johtama Käypä hoidon päivitys suosittaa ensimmäistä kertaa, että potilaalla voidaan aloittaa kielenalussiedätys myös perusterveydenhuollossa.

Erikoissairaanhoidossa käynti on turha, jos terveyskeskuksella on allergologian osaamista omasta takaa.

Koivuallergian tablettihoidon korvattavuuteen tarvitaan kuitenkin alaan perehtyneen erikoislääkärin B-lausunto. Vaatimus kummastuttaa Savolaista.

– Tähän toivoisimme pikaisesti muutosta.

Suomessa kielenalussiedätystä tehdään selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Tanskassa, Norjassa tai Keski- ja Etelä-Euroopassa.

– Raha ratkaisee, kun potilas valitsee kahdesta yhtä tehokkaasta hoidosta.

Yhteiskunnalle kallis pistoshoito maksaa potilaalle käyntimaksuina vain sata euroa, kun potilaan apteekista ostamat tabletit kustantavat 1 800 euroa.

Käypä hoito -suosituksessa siedätyshoidon näytönastearviot tehtiin valmistekohtaisesti, eikä aikaisempaan tapaan nipussa. Se on Maailman allergiaorganisaation suositus.

– Suomi toteutti tämän suosituksen tiettävästi ensimmäisenä maailmassa.

Lue myös: