Potilasjärjestö Suomen Päihderiippuvaiset ry aikoo laatia oman hoitosuosituksen alkoholismin ja muun päihderiippuvuuden diagnostiikkaan ja hoitoon.

Järjestön asiantuntijalääkäri, päihdepsykiatriaan erikoistuva lääkäri Antti Loimalahti arvostelee nykyisiä hoitosuosituksia, koska ne keskittyvät hänen mukaansa liikaa käytöstä aiheutuvien haittojen hoitoon toipumiseen ohjaamisen asemasta.

– Päihdeongelmien kaikissa vaiheissa olisi aina turvallisinta ja järkevintä lopettaa päihteiden käyttö kokonaan. Ihminen voi aivan hyvin elää ilman päihteitä, painottaa Loimalahti, joka on itse raitistunut 24 vuotta sitten.

Loimalahden mukaan vertaistukitoiminta, varsinkin yhdistettynä ammatilliseen hoitoon, on päihderiippuvuuden tehokkainta hoitoa. Sen tehosta ei ole kattavaa tieteellistä näyttöä, mutta lääkärit näkevät käytännössä, että se toimii.

– Työ haittojen vähentämiseksi on sen sijaan lähinnä kuoleman jarruttelua: hoitomylly pyörii, mutta sairaus etenee vääjäämättä. Pahimmillaan sekä potilas, läheiset että hoitavat ammattilaiset ovat hoitopessimismin vallassa. Se on sääli, sillä päihdesairauksien hoidossa ihmeet ovat arkipäivää.

Loimalahti korostaa, että päihderiippuvuus on sairaus. Tätä ei nykyisissä hoitosuosituksissa tuoda hänen mielestään riittävästi esiin.

Samaa mieltä on Satu Korkiavuori, joka työskentelee terveyskeskuslääkärinä Vaasan kaupungilla. Hän on mukana potilasjärjestön asettamassa, hoitosuositusta pohtivassa työryhmässä, ja on itse raitistunut kahdeksan vuotta sitten.

– Kun ihminen tulee päihdehaittojen vuoksi vastaanotolle, terveydenhuollon ammattilaisilla ei aina ole kovin kannustava asenne häntä kohtaan. He eivät välttämättä pidä päihderiippuvuutta sairautena, vaan itse aiheutettuna ongelmana, hän kuvailee.

”Perustuu kokemukseen ja mielipiteeseen”

Alkoholiongelmaisen hoidon Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtaja, tutkimusprofessori Hannu Alho THL:stä tyrmää potilasjärjestön oman hoitosuosituksen.

– Kyseessä on ei-asiantuntijoiden tekemä suositus, joka perustuu kokemukseen ja mielipiteeseen. Jättäisin tällaisen ”hoitosuosituksen” omaan arvoonsa, hän toteaa.

Alho on samaa mieltä potilasjärjestön kanssa siitä, että täysraittius on päihderiippuvuuden hoidossa aina paras tavoite. Hänen mukaansa siihen voidaan kuitenkin päästä monta eri tietä.

– On näyttöä, että pidemmällä tähtäimellä hoidon tulokset ovat jopa paremmat, kun ihminen vähentää ensin päihteiden käytön sille tasolle, että siitä ei tule haittoja, ja vasta sen jälkeen lopettaa kokonaan. Myös kansainväliset terveysjärjestöt ovat suosituksissaan päätyneet samaan.

Alhon mukaan ei ole mitään tieteellistä julkaisua, jonka perusteella voitaisiin sanoa, että vertaistukitoiminta olisi alkoholismin tehokkainta hoitoa. Niin sanotun myllyhoidon tehosta on jonkin verran tutkimusnäyttöä, mutta Alho ei usko senkään olevan kustannustehokasta.

– Ihmisten pitäisi päästä kunnon terapioihin ja saada kunnolliset tukitoimet. Myös lääkkeitä tulisi käyttää nykyistä enemmän psykososiaalisen hoidon ja kuntoutuksen tukena, koska ne parantavat tutkitusti hoidon tuloksia, hän sanoo.

Alho kiistää, että Käypä hoito -suositus vähättelisi alkoholismin sairausluonnetta. Päinvastoin se on hänen mukaansa koko suosituksen perusta.

Sosiaalitoimen ei pitäisi päättää hoidosta

Siitä niin Alho, Loimalahti kuin Korkiavuorikin ovat yhtä mieltä, että päihderiippuvaisille tarjotaan Suomessa liian usein vain katkaisuhoitoa. Jos henkilöä ei sen jälkeen ohjata jatkohoitoon ja kuntoutukseen, hän retkahtaa helposti uudelleen.

Antti Loimalahti on törmännyt tilanteisiin, joissa kotikunnan sosiaalitoimi evää kuntoutuksen, jota lääkäri on suositellut. Hän kysyykin, missä muussa sairaudessa kunnan sosiaalitoimi päättää potilaan hoidosta.

Samaa pohtii Hannu Alho:

– Missä muussa sairaudessa tarvitset maksusitoumuksen, jotta pääset hoitoon? On väärin, että taloudellisin ja sosiaalisin perustein arvioidaan, saako joku lääketieteellistä hoitoa vai ei.