Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin entinen toimitusjohtaja Aki Lindén vastaa syytöksiin Husin hankintaongelmista. Nykyisin Lindén toimii sdp:n kansanedustajana.

Iltalehti kertoi perjantaina, että sairaanhoitopiirin ongelmista syytetty sisäinen tarkastus antoi vuosia varoituksia sekä hankintaongelmista että asemastaan toimitusjohtajan peukalon alla. Vuonna 2014 hallitus hyväksyi toimintaohjeen, jonka mukaan sisäinen tarkastus raportoi ainoastaan toimitusjohtajalle, Iltalehti kertoo. Hallituksen ja sisäisen tarkastuksen kanssakäyminen päättyi lehden mukaan jo pari vuotta aiemmin.

Vuosina 2010–2018 Husia johtanut Lindén toteaa, että kilpailuttamisen sijasta tehdyt systemaattiset suorahankinnat selvisivät hänelle ja muulle johdolle vasta syyskuussa 2018, kun saatiin tuloksia Lindénin toimeksiannosta tehdyistä yksiköiden tarkastuksista.

Sisäisen tarkastuksen toimeksiantoraportit toimitettiin Iltalehden mukaan toimitusjohtajalle luonnoksiksi merkittyinä työpapereina, joita toimitusjohtaja ei ollut toimittanut eteenpäin, joten ne jäivät luonnoksiksi.

Sisäinen tarkastus tuhosi luonnokset sen jälkeen, kun Hus ulkoisti sisäisen tarkastuksen Deloittelle vuonna 2019, kertoo hallintojohtaja Lauri Tanner Iltalehdelle. Hävittämispöytäkirjan mukaan yli 6 vuotta vanhat tarkastusaineistot ja työpaperit on hävitetty, lehti kertoo. Tanner ei tiedä, mitä on tapahtunut uudemmille raporttiluonnoksille.

Näin Lindén vastaa

Lindén kiistää jyrkästi, että hän olisi hävittänyt sisäisiä raportteja, joissa ei ollut ”mitään dramaattista”. Hän kertoo saaneensa ”viikossa ainakin 1000 sähköpostia ja toiset 1000 sivua paperista informaatiota”.

– Ne olivat tavanomaisia suuren organisaation sisäisiä raportteja, useimmat varsin yleisiä ja hieman teoreettisia. Luin ne aina saatuani, lähetin niitä edelleen asianomaisille, joiden vastuualuetta ne koskivat ja laitoin saatteeksi merkintöjä kuten esimerkiksi ’toimenpiteitä varten’. Useimmiten toimenpiteet oli jo suoritettu, koska itse tarkastuksen aikana oli niihin ryhdytty jos puutteita oli havaittu. Käsittelimme niitä myös johtoryhmän kokouksissa. Niiden operatiivinen sisältö oli usein hyvin niukka, mikä heikensi niiden käytettävyyttä, Lindén kirjoittaa Facebookissa.

– Ei 27000 henkilön suurorganisaation johtajan tehtävä ole itse arkistoida papereita tai sähköisiä tiedostoja, kyllä se on niitä tuottaneiden yksiköiden, arkiston ja muiden jakelun piirissä olevien tehtävä. Sellaiseen pohdiskeluun, että onko joku paperi ’työpaperi’, ’tarkastus’, ’raportti’ vai ’selvitys’ ja seuraako siitä sitten erilaisia diariointimenettelyjä, minulla ei ole ollut aikaa.

Lindén kiistää myös sen, että sisäinen tarkastus olisi alistettu hänen alaisuuteensa. Sisäisen tarkastus oli Lindénin mukaan kolmen asiantuntijan ja yhden assistentin muodostama erikoisyksikkö suoraan toimitusjohtajan alaisuudessa ja yhteistyö oli tiivistä sekä välit hyvät.

– Sen tarkastuskohteista teki ehdotuksia yksikkö itse ja koko Husin johtoryhmä. Husin hallitus hyväksyi sisäisen tarkastuksen toimintaohjeen, joka noudatti normaalia kuntien ja kuntayhtymien mallia. Yksi yksikön työntekijä teki tästä oikaisuvaatimuksen. Yksikön johtaja ei yhtynyt siihen. Hallitus ei katsonut aiheellisiksi muuttaa päätöstään. En käsittele sisäisen tarkastuksen yksikön toimintaa yksityiskohtaisesti, koska en halua mennä julkisesti henkilöasioihin. Yksikkö itsessään auditoitiin vuonna 2008 ja vuonna 2018. Tarkastuslautakunta huomautti muutaman kerran sen toimintatavasta, lähinnä yhteistyöstä muun valvonnan ja tarkastuksen kanssa.

”Suuri hajanainen organisaatio”

Lindénin mukaan ”suuri hajanainen organisaatio, jossa hankinnat olivat laajasti delegoidut, muodosti itsessään riskin hankintojen asianmukaiselle suorittamiselle”. Valvonta oli Husissa järjestetty kuten kuuluu, mutta suorahankintoja tapahtui silti, Lindén toteaa.

– Yleensä yksiköissä viitataan kiireeseen ja hankintojen ruuhkautumiseen kun tehtävänä on suhteellisen niukoilla voimavaroilla (joita nyttemmin on tuntuvasti lisätty) tehdä suuri määrä hankintoja – ja Husissa määrä on todella suuri, lähes miljardi euroa vuodessa. Myös se, että suorahankintojen raja on matala eli 60 000 euroa ja yhden kilpailutuksen kustannukset ovat 10 000–15 000 euroa, on mainittu. Olen myös usein kuullut, että lääketieteen huippuasiantuntijat pitävät tietyissä tilanteissa kilpailutusta hankalana ja byrokraattisena asiana, joka ei turvaa parasta laatutasoa. Joka tapauksessa virheitä on organisaatiossa tehty. Missä määrin vastuu niistä on ylimmällä johdolla ja missä määrin niillä, jotka ovat ne virheet tehneet? Hus on yhtä suuri kuin Tampere plus Espoo.

Husin ulkoinen tarkastus teki erillistarkastuksen tietotekniikkahankinnoista ja prosessi oli kiitettävä, Lindén kertoo.

– Oli luontevaa uskoa, että sama taso on muissakin Husin hankinnoissa. Kuten on ilmennyt näin ei ole kaikissa tapauksissa ollut. Kilpailuttamattomia hankintoja on ollut pääosin Hus Logistiikan alaisissa hankinnoissa. Niiden volyymilaajuus Husin kaikista hankinnoista on ollut eri arvioiden mukaan 2–4 %. Joissakin tapauksissa suorahankinnoille on ollut perusteet, mutta siitä ei ole tehty asianmukaista ilmoitusta. Kaikkiaan 96–98% Husin hankinnoista on tehty asianmukaisesti.