Aivoinfarktin ja TIA:n (transient ischemic attack eli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö) Käypä hoito -suositusta on päivitetty erityisesti akuuttivaiheen liuotushoidon sekä valtimonsisäisen tukoksen mekaanisen poiston ja sydämen avoimen soikean aukon sulkemisen osalta.

Duodecimin ja Suomen neurologisen yhdistyksen laatiman suosituksen mukaan laskimonsisäinen liuotushoito voidaan määrätyin edellytyksin tehdä entistä pidemmän viiveen kuluttua.

Aivoinfarktin liuotushoito tehdään edelleen 4,5 tunnin sisällä oireiden alusta laskimonsisäisellä alkuboluksen jälkeen annettavalla tunnin kestoisella alteplaasi-infuusiolla (0,9 mg/kg) niissä tilanteissa, joissa verenvuoto on poissuljettu pään kuvauksella. Uusien tutkimusten näytön perusteella lisäkuvantamistutkimusten tukemana liuotushoitoa voidaan määrätyin edellytyksin suositella myös pidemmän viiveen kuluttua.

Tarkan oireiden alkamisajankohdan puuttuessa (kuten jos oireiden alun ei ole tiedetty olevan alle 4,5 tunnin sisällä tai jos potilas on herännyt oireisena) rekanalisaatioon tähtäävä hoito laskimonsisäisellä alteplaasilla ilmeisesti parantaa ennustetta alle 9 tunnin kuluessa arvioidusta oireiden alkamisajankohdasta etuverenkierron iskeemisessä aivoinfarktissa, mikäli aivojen kuvantaminen osoittaa, ettei iskemiamuutos ole vielä kattavasti muuttunut infarktiksi.

Lisäkuvantamisarvio voidaan tehdä joko magneettikuvauksen diffuusiopainotteisessa ja FLAIR-sarjassa havaitun epäsuhdan tai magneettikuvauksen diffuusio- ja perfuusiokuvauksessa tai TT-perfuusiokuvauksessa todetun merkittävän toipumiskykyisen kudosalueen (penumbran) perusteella.

Laskimonsisäisen tenekteplaasin (0,4 mg/kg kertainjektio) käyttö voi uuden tutkimusnäytön valossa tulla kyseeseen vaihtoehtona alteplaasille liuotushoidon toteuttamisessa varhaisessa aikaikkunassa (alle 4,5 tuntia oireiden alusta) esimerkiksi tilanteissa, joissa tunnin kestoinen alteplaasi-infuusio viivästyttäisi valmistautumista valtimonsisäiseen hoitoon valtasuonen tukostapauksissa.

Laskimonsisäisen liuotushoidon lisäksi tai sen ollessa vasta-aiheinen harkitaan suurten aivovaltimoiden tukoksissa valtimonsisäistä trombektomiaa. Diagnoosi edellyttää varhaista TT-angiografiaa. Hoito on edelleen syytä keskittää aivovaltimoiden sisäisiin toimenpiteisiin erikoistuneisiin yksiköihin.

Aiemman Käypä hoito -suosituksen sisältämän pääsääntöisen kuuden tunnin aikaikkunan ylityttyä potilasvalinnassa voidaan uuden tutkimusnäytön perusteella käyttää myös aivojen lisäkuvantamista (TT- tai magneettiperfuusiotutkimukset) dokumentoimaan pelastettavissa olevan iskeemisen kudoksen laajuus.

Valtimonsisäinen trombektomia parantaa etuverenkierron valtasuonten tukoksen ja vähintään kohtalaisen aivoinfarktioireen omaavien potilaiden toipumisennustetta, mikäli vuorokauden kuluessa oireiden alusta tehdyissä radiologisissa lisätutkimuksissa pysyvä infarktimuutos arvioidaan vielä suppea-alaiseksi (tyypillisesti alle 70 ml) suhteessa neurologisen tutkimuksen osoittamaan puutosoireistoon tai iskeemiseen kudosalueeseen.

Uusi näyttö ei suosituksen mukaan tarkoita, että aivoinfarktipotilaiden hoito olisi muuttunut vähemmän kiireelliseksi, vaan että tarkoin lisäkuvauksin voidaan aikaisempaa pidemmällä hoitoviiveellä suositella edellä mainittuja rekanalisaatiohoitoja parantamaan toipumisennustetta valikoiduilla potilailla.

Sydämen avoimen soikean aukon katetrisulusta on hyötyä salasyntyisen aivoinfarktin jälkeen uusiutuvien aivoinfarktien ehkäisyssä neurologin ja kardiologin tekemänä yhteistyönä erityisesti valikoiduilla potilailla, joilla on suuren riskin anatomisia piirteitä (vähintään kohtalainen oikovirtaus oikealta vasemmalle tai eteisväliseinän aneurysmaattinen pullistuma).

Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta. Klikkaa tästä.

Lue lisää: