Lasten elinsiirroissa käytetään valtaosin aikuisilta saatavia elimiä. Siirrettävistä elimistä on jatkuva pula.

Elinsiirtoa tarvitsevilla lapsilla on usein synnynnäinen vika, joka aiheuttaa vakavan sairauden. Lapsille ja nuorille tehdään 20–25 elinsiirtoa vuosittain. Yhteensä noin 600 lapselle ja nuorelle on tehty elinsiirto. Kaikki lasten elinsiirrot tehdään Helsingin yliopistollisen sairaalan Uudessa lastensairaalassa.

Suurin osa lasten elinsiirroista on munuaisensiirtoja.

– Yleisin syy lapselle tehtävään munuaisensiirtoon on synnynnäinen nefroosi. Suomessa noin 40 prosenttia munuaisen saaneista lapsista on siirtohetkellä alle kahden vuoden ikäinen. Siirto voidaan tehdä, kun lapsi on vähintään 10 kilon painoinen, kertoo lasten elinsiirtolääkäri Timo Jahnukainen Lastensairaalasta.

Munuainen voidaan saada elävältä luovuttajalta tai aivokuolleelta luovuttajalta. Munuaisensiirron saaneiden ennuste Suomessa on erittäin hyvä, noin 95 prosenttia siirron saaneista on elossa 10 vuoden kuluttua.

Toiseksi eniten lapsille tehdään maksansiirtoja. Vuodesta 1987 lähtien lapsille on tehty noin 150 maksansiirtoa.

– Yleisin syy lasten maksansiirtoon on sappitieatresia eli sappiteiden puutos. Yleensä lapselle siirretään osa aikuisen maksasta, Jahnukainen kertoo.

Lasten sydänsiirroista puolet tehdään vaikean synnynnäisen rakenteellisen sydänvian vuoksi ja puolet sydänlihassairauden vuoksi. Sydämensiirron saajan on oltava suurin piirtein samaa kokoluokkaa luovuttajan kanssa.

Suomessa tehdään lapsille myös keuhkon- ja ohutsuolensiirtoja. Onnistuneen elinsiirron jälkeen lapsen ja nuoren kasvu ja kehitys on yleensä normaalia. Lapsi voi leikkiä, harrastaa ja liikkua muiden tavoin sekä käydä lastentarhaa ja koulua.