Viime viikolla JAMA Neurology-tiedelehdessä julkaistiin tutkimus, joka herätti henkiin vanhan keskustelun siitä, lisäävätkö infektiot riskiä sairastua liikehäiriöihin paljon myöhemmin.

Influenssan mahdollinen yhteys Parkinsonin taudin puhkeamiseen nousi puheenaiheeksi ensimmäistä kertaa jo, kun asiantuntijat aikoinaan selvittelivät vuoden 1918 influenssapandemian vaikutuksia.

Nyt laajassa tapaus-verrokkitutkimuksessa havaittiin, että Parkinsonin taudin todennäköisyys lisääntyi keskimäärin 90 prosenttia 15 vuotta sairastetun influenssan jälkeen ja 70 prosenttia, kun influenssan sairastamisesta oli kulunut kymmenen vuotta.

”Tämä tutkimus ei ole millään tavalla lopullinen totuus, mutta se varmasti viittaa siihen, että influenssalla on mahdollisia pitkäaikaisia ​​seurauksia”, tutkija Noelle M. Cocors Harvard Pilgrim Health Care Instituutista ja Harvard Medical Schoolista sanoo Medscape Medical Newsille.

Tutkimuksessa käytettiin aineistona Hollannin potilasrekisteriä, josta tutijat tunnistivat 10 271 tapausta, jotka vuosina 2000–2016 olivat saaneet Parkinsonin taudin diagnoosin.

Näille tapauksille oli verrokkiryhmänä 51 355 melko samanlaisen ikä-, sairaus- ja sukupuoliprofiilin omaavaa henkilöä, joilla ei ollut todettu Parkinsonin tautia.

Tutkijat kokosivat sairastetuista influenssoista tietoa sairaaloiden ja avohoidon rekistereistä vuosilta 1977–2016. Tutkijat arvelivat, että jos influenssan ja Parkinsonin väliltä löytyy yhteys, sen kehittymiseen menee vähintään kymmenen vuotta.

Tällaisen yhteyden tutkijat katsovat löytäneensä. Influenssan sairastaneiden Parkinsonin taudin riski kasvoi suuremmaksi, mitä enemmän aikaa influenssasta kului. Tuloksesta suljettiin pois muun muassa sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, COPD:n, keuhkosyövän ja Chronin taudin vaikutus.

Tutkijat selvittelivät, olisiko muillakin infektioilla samaa vaikutusta kuin influenssalla, mutta tätä ei havaittu.

Influenssa on vain yksi Parkinsonin taudin riskitekijöistä.

Ei ole tietoa siitä, millä mekanismilla influenssa johtaa Parkinsonin taudin puhkeamiseen paljon myöhemmin. On kuitenkin arvailtu, että virus on saattanut päästä näillä potilailla keskushermostoon ja aiheuttaa siellä tulehduksen.

Influenssainfektion käynnistämät tulehduksia säätelevät sytokiinit ovat voineet vahingoittaa potilaan aivoja.

Tutkija Cocors muistuttaa, että influenssa on vain yksi Parkinsonin taudin riskitekijöistä; niitä löytyy myös geneettisiä ja ympäristön aiheuttamia.

Tutkimuksen rajoituksiin kuuluu esimerkiksi se, että vain osa influenssatapauksista kirjautuu terveydenhuollon rekistereihin. Kaikki eivät hae ammattilaisten apua influenssaansa.

Professori Aparna Wagle Shukla neurologisten sairauksien Norman Fixel Instituutista Floridasta kommentoi Medscapelle tätä tutkimusta, jota hän ei ole itse ollut tekemässä.

Wagle Shukla piti sitä ”jännittävänä ja tärkeänä” tutkimuksena, joka elvyttää kiinnostuksen infektioiden roolista Parkinsonin taudin taustalla.

Wagle Shuklan mukaan tutkimuksella on rajoitteita, kuten se, ettei ympäristötekijöiden vaikutusta ole otettu huomioon. Tiedossa on, että Parkinsonin taudin riskiä voivat lisätä esimerkiksi hyönteismyrkyt, maaseudulla asuminen, kaivoveden juominen, päävamma sekä runsas kofeiinin, nikotiinin, alkoholin sekä joidenkin tulehduskipulääkkeiden nauttiminen.

Tapaus-verrokkitutkimus ei ole Wagle Shuklan mielestä myöskään paras mahdollinen tapa tutkia asiaa. Koska tapaukset on koottu yhdestä maasta, tulosten soveltaminen muihin maihin voi olla rajoitettua.