Diabeteksen eli sokeritaudin hoito insuliinilla täytti tammikuussa sata vuotta. Ennen tätä ratkaisevaa askelta ykköstyypin diabeteksen puhkeaminen oli lähes aina kuolemantuomio.
Insuliinin historiasta ja nykytilanteesta kirjoittavan Chemical & Engineering Newsin mukaan ensimmäisen insuliinipiikin sai nuori kanadalainen potilas Leonard Thompson, 14, tammikuun 11. päivänä vuonna 1922. Aine oli uutettu koiran haimasta.
Valitettavasti ensimmäisen ja vielä toisenkin piikin uute oli hyvin epäpuhdasta. Vaikka Thompsonin verensokeri laski, pistoskohtiin hänen pakarassaan kehittyi paiseita. Näin kertoo seikkaperäinen historiikki Suomen Diabetestutkimussäätiön sivuilla (osa 4/5). Wikipedian mukaan kyse oli allergisesta reaktiosta.
Lopullinen läpimurtopäivä koitti 23. tammikuuta, kun tutkimuksia tehneet lääkäri Frederick Banting ja biokemisti James Collip olivat saaneet uutteensa puhdistettua paremmin. Thompsonin hoito toimi, ja potilas jäi henkiin vielä 13 vuoden ajaksi ennen kuin hän kuoli keuhkokuumeeseen 26-vuotiaana 1935.
Saman kuukauden aikana oli aloitettu kuuden muun ihmisen insuliinihoito koiranhaimauutteella, kertoo C&EN.
Jo ennen Thompsonin saamaa piikkiä diabeteksen mekanismia oli tutkittu vuosikymmeniä. 1889 saksalaislääkäri Oskar Minkowski keksi, että haima säätelee verensokeria ja 1901 hänen amerikkalainen kollegansa Eugene Opie oli paikallistanut säätelymekanismin niin sanottuihin Langerhansin saarekkeisiin haimassa.
Seuraavan parinkymmenen vuoden aikana tutkijat eri maissa tekivät joukon epäonnistuneita kokeita. Lopulta onnistumiseen johtaneen hankkeen aloitti keväällä 1921 Banting kanadalaisessa Toronton yliopistossa. Tutkimushankkeen vaiheista kerrotaan esimerkiksi Diabetestutkimussäätiön historiikissa (osat 1–5/5).
Läpimurtojen jälkeen insuliinin teollinen valmistus alkoi hyvin pian, seuraavana vuonna. Jo samana vuonna eli 1923 insuliinin keksimisestä myönnettiin Nobelin lääketieteen palkinto Bantingille sekä hänen esimiehelleen, professori John Macleodille.
Vaikka insuliinin käyttö lääkkeenä oli aloitettu, sen kemiallista rakennetta ei tunnettu vielä vuonna 1922, eikä synteettisestä insuliinista voitu muuta kuin haaveilla. Ainetta saatiin vain eläimistä.
Rakenteen selvitti vasta vajaat 30 vuotta myöhemmin englantilainen biokemisti Frederick Sanger. Hän sai urallaan kaksi Nobelin kemian palkintoa, joista ensimmäisen proteiinien – erityisesti insuliinin – rakenteen ratkaisemisesta.
Synteettisen insuliinin toi kaupallisille markkinoille 1982 ensimmäisenä lääkeyhtiö Eli Lilly eli sama yritys, joka oli aloittanut eläinperäisen insuliinin valmistuksen kaksi sukupolvea aiemmin 1923.
C&EN:n mukaan merkittäviä insuliinin valmistajia maailmassa on tällä hetkellä kolme. Yhdysvaltalaisen Lillyn lisäksi lehti mainitsee tanskalaisen Novo Nordiskin; muiden lähteiden mukaan kolmas insuliinimarkkinoiden valtias on ranskalainen Sanofi.
Lue seuraavaksi:
